Talven taittuessa.

Päivät pidentyvät, minuutti minuutilta. Talven selkä taittuu. Ihanaa. Kevättä kohti mennään, lumivalleista huolimatta. Joku männäaamu oli jo olevinaan nenässäni keväinen tuoksu. Katselen pihalle ja kaarnatuulet käyvät. Vanha kansa tiesi, että kaarnatuulista on yhdeksän viikkoa kevääseen. Kevät tulee tänä vuonna ajoissa? No, se jää nähtäväksi.

Talveen on mahtunut monenlaista. Enimmäkseen työtä ja arkea. Työtä Telkänpesän palvelutalossa ja työtä kotona. Ikäihmisten palvelujen kehittämistä. Lasten harrastuksiin kuskaamista. Työpalavereita. Vanhempainiltaa. Lumitöitä. Auton katsastusta. Sukulaisten ja ystävien syntymäpäiviä. Työn lisäksi talveen on mahtunut juhlaakin. Seminaareja. Yhteistyötä. Kuntapolitiikkaa. Elinkeinostrategiaa. Juhlatoimikuntaa. Luontoretkiä lumisissa maisemissa. Presidenttiä livenä. Palvelusetelikeskustelua. Vaalitöitä.

Eilen kävin pitkästä aikaa Laukaassa mökillä ja vanhempia tapaamassa. Parhaat ja rakkaimmat kävelymaastot, tienoot ja mannut ovat minulle Laukaan Puttolassa. Siellä on tilaa olla ja ihmetellä. Muutama vuosi sitten sinne muutti kauristokka. Sitten tuli toinenkin tokka. Nyt sinne on muuttanut ilves. Kyllä sinne mahtuu, mutta elettävä on jokaisen.


Kohtasin ma metsätiellä ilveksen, sanoi bambi.. ja katosi parempiin suihin. Elämä on, ja nälkä meillä vuoroon kaikilla.