Harkintaa kannattaa käyttää ja ammattilaisten näkemyksiä on syytä kuulla setelimarkkinoilla. Kaikille palvelun tarvitsijoille seteli ei sovi. Paljon apua tarvitsevalla ihmiselle on helpompaa ja edullisempaa saada apu kunnallisesta kotihoitopalvelusta. Valinnanvapaus ja itsemääräämisoikeuden lisääntyminen ovat toteutuessaan kuitenkin hienoja asioita. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kohdalla palvelusetelien suhteen täytyy tehdä työtä: on autettava palveluntuottajan valinnassa ja laadun tarkkailussa. Sivistynyt yhteiskunta selvittää myös muistamattoman tai ymmärtämättömän tahdon. Eikä se ole vaikeatakaan. Seteli ei saa olla vain keskiluokkaisten mahdollisuus palveluiden ostamiseen. Myös pienituloisen täytyy voida valita palveluntuottajansa ja selvitä palvelumaksuistaan. Tarvitaan vahvaa tahtoa, että palvelusetelisysteemistä tulee toimiva ja kaikkia palveleva.
Kissan hännän vetoa aiheuttaa julkisten palvelujen ja yksityisten palvelujen suhde. Täytyy muistaa, että julkinen palvelu ei tarkoita vain kuntien tuottamaa palvelua. Kunnat voivat tuottaa julkisia palveluita itse, ostaa niitä naapurikunnilta, yrittäjiltä tai yhteisöiltä. Kunnilla on julkisten palveluiden järjestämisvastuu lain määräämissä puitteissa. Palvelusetelilläkin tuotettu palvelu on siten julkinen palvelu. On vanhanaikaista ja jäykkää pitää uppiniskaisesti kiinni raskaasta kuntarakenteesta ainoana oikeana julkisten palveluiden tuottajana. Kuntarakenne on aikansa elänyt, ja sitä ei tarvita kuntalaisten ja palveluiden välissä, jos asiat pystytään muutoin hoitamaan. Asiakkaan ja palvelutuottajan keskinäistä suhdetta täytyy vahvistaa. Ei suinkaan heikentää. En ymmärrä, miten joillekin valtava byrokraattinen kuntasysteemi on pyhä ja koskematon. Sen perään huudetaan ja kaikki uudenlaiset toimintamallit ovat pahasta. Ihan kuin ilman kuntaa ei voisi kuntalainen kohdata auttajiaan.
Lumiukko pihalla törröttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti