Muutama kunnanhallituksen kokous on takana, kun eletään maaliskuun 2009 loppua. Kokoukset ovat sujuneet jouhevasti, välillä pitemmän, välillä lyhyemmän kaavan kautta. Kunnanhallituksen väki on keskustelevaa ja ajan hermoilla. Äänestettykin on pari kertaa. Sehän on demokratiaa parhaimmillaan. Sydäntään kannattaa kuulla jokaisessa päätöksessä. Sitä neuvoa olen yrittänyt itsekin toteuttaa.
Elämme haastavia aikoja, eikä nykyinen kunnanhallitus pääse helpolla pestissään. Alkuvuonna ovat sydämet olleet koetuksella puuttuvien verotulojen kanssa. Kuntaliiton arvion mukaan Muuramen verotulot putoavat kuluvana vuonna yhden miljoonan. Se on iso lovi tämän vuoden talousarviossa. Talouden tasapainottaminen vaatii kovia ponnisteluja ja väliin vaikeitakin päätöksiä. Puuttuvaa miljoonaa (lue säästökohteita) olemme yrittäneet etsiä yhteistuumin virkamiesjohdon kanssa. Miljoonametsästys on melkein kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Moisen summan ottaminen kesken kaiken kunnan toiminnoista tahi saaminen näinä aikoina tulopuolelle on enemmän kuin haasteellinen juttu. Lohduttavaa on, että naapurikunnat ovat samassa tilanteessa, mutta se ei kuitenkaan tätä työtä yhtään helpommaksi.
Vastuu painaa harteita, mutta eteenpäin mennään. Katseet ovat jo tätä vuotta pidemmällä. Nyt on hyvien tulevaisuuden visioiden aika. Yhteistyöllä ja tahdolla selvitään näistä laihoista vuosista. Ennusteet näyttäisivät siltä, että vuonna 2010 talous lähtisi taas jonkinlaiseen nousuun. Katselin viikko sitten talouspylväitä menneen sadan vuoden aikajanalla. Taantumia on ollut ja mennyt tasaisesti. Taantumat ovat kestäneet kukin max kolme vuotta. Lupa on olettaa, että tuon pidempää taantumaa ei tulisi tälläkään kertaa.
Kevät keikkuen tulevi
Kevät tulee kaikille ja aurinko paistaa myös Muurameen. Maaliskuu maata näytti ja nyt huhtikuu humauttaa. Lumipenkat laskehtivat kovaa kyytiä. Kevät on parasta aikaa meikäläiselle. Valo tekee ihmeitä ja antaa voimia. Linnut kiemurtelevat toisissaan kiinni ja valloittavat reviirejään. Työhuoneeni ikkunasta näen suoraan harakan pesään. Juuri nyt pesää parannellaan talven jäljiltä ja kohta siellä istutaan hautomassa. Kun lehti vihertää, niin poikaset lehahtavat lentoon. Ihmisen pitäisi ottaa oppia linnuilta. Ne eivät ahnehdi mammonaa, eivätkä kerää mannaa.. Silti niiden elämä näyttää joka kevät olevan mallillaan, eivätkä talouden taantumat tahi säästökurimukset paina mieltä.
Nooh.. ehkä ne ovat omat haasteet harakoillakin. Ainainen vihollisen pelko, eloonjäämistaistelu, ruoan etsintä ja matosia mahassa.. onhan siinäkin punnertamista pienelle luontokappaleelle.
Luontokappaleita kannattaa ihmetellä.. ne antavat kummasti perspektiiviä ihmisen elämälle.
Lämmintä kevättä ja aurinkoa kaikille!
pauliina
