Vammaisten työllistäminen pidentää työuria
Työurien pidentäminen on ollut yksi viime aikojen kuumista puheenaiheista. Mielipiteitä ja neuvoja riittää joka lähtöön: nuorten on jouduttava aiemmin työmarkkinoiden käytettäviksi ja eläkeikää on nostettava. Työhyvinvointia on parannettava ja ihmisten on kohennettava työkuntoaan. Ikäjohtamista täytyy kehittää ja eläkeläisiä tarvitaan sijaisiksi.
Samanaikaisesti kun nuoria ja vanhoja vedetään työmarkkinoille, vammaiset ja vajaakuntoiset tuskittelevat työnsaannin kanssa. Vajaakuntoisten työllistäminen on unohdettu työurien pidentämiskeskusteluissa. Tutkimusten mukaan työurat pitenisivät jopa vuosia, jos työkyvyttömyyseläkkeellä olevat työhaluiset, vajaakuntoiset sekä vammaiset saataisiin töihin.
Vajaakuntoiset ja vammaiset ovat tärkeä työvoimaresurssi väestön ikääntyessä ja eläköityessä. Vammaisten henkilöiden ammatillinen koulutus on pitkälle kehittynyttä. Silti heidän työllistyminen avoimille työmarkkinoille on ollut huomattavasti vaikeampaa kuin muiden kansalaisten. Syynä ovat esim. fyysiset esteet tai työkokemuksen puute. Valitettavan useasti syynä ovat myös työnantajien, työtovereiden tai asiakkaiden ennakkoluulot.
Mahdollisuus tehdä työtä tulee turvata kaikille työhaluisille. Tavoitteena on pidettävä nimenomaan vammaisten ja vajaakuntoisten henkilöiden työllistymistä palkkasuhteiseen työhön. Palkkatyö on paras perusturvan antaja. Työ torjuu köyhyyttä ja erityisesti syrjäytymistä. Tarvitsemme uusia avauksia ja lainsäädäntöä, joilla vammaisille ja vajaakuntoisille taataan palkkatyötä. Sitä kautta palkkatyön merkitys kasvaa sosiaaliturvan varaan rakennetun toimeentulon rinnalla. Tukityöllistymisen muotoja täytyy kehittää sekä työ- ja opetushallinnon yhteistyötä parantaa työnsaannin helpottamiseksi.
Yhdenvertaisuus sekä vammaisten oikeus työhön ja tarvitsemiinsa palveluihin ovat keskeisiä asioita vammaispolitiikassa. Toivottavasti paljon puhutut osallisuus ja yhdenvertaisuus vahvistuvat vajaakuntoisten ja vammaisten koulutuksessa ja työllistymisessä avoimille työmarkkinoille. Vammaiset lisäävät työpaikkojen monimuotoisuutta ja rikastuttavat työyhteisöä. Erilaisuutta sietävä työyhteisö on voimavara. Erilaisuus lisää innovatiivisuutta ja työn tuloksellisuutta sekä kasvattaa. lähimmäisistä huolehtimista.
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
tiistai 22. helmikuuta 2011
ASIAA!
Tulevalla vaalikaudella tarvitaan laajaa talouden ja yhteiskunnan rakenteiden ymmärrystä. Verolinjaukset on osattava tehdä oikein. Painotusta on siirrettävä suurien tulojen, pääomien ja kulutuksen verottamiseen. Köyhyyden ja tuloerojen poistamiseen on suunnattava voimavaroja. Lapsiperheiden, vanhusten, vammaisten, opiskelijoiden ja sairaiden perusturvaa on parannettava.
Tulevina vuosina on suuria haasteita valtiontalouden tasapainottamisessa ja Euroopan rahoitusmarkkinatilanteen vakauttamisessa. On osattava olla kaukaa viisas, ettei Euroopan talouskriisin lasku uhkaa langeta lastemme ja lastenlapsiemme maksettavaksi.
Suomen on aikanaan valinnut sotilaallisesti puolueettoman linjan. NATOa ei tarvita tänäänkään. Pidetään jatkossakin voimissaan oma uskottava ja itsenäinen puolustuksemme. Koti, uskonto ja isänmaa – siirretään edelleen nämä arvot jälkipolvillemme.
Luodaan tulevaisuuden uskoa paremmasta maailmasta lapsille. Säilytetään ympäristö, luonto ja koko maapallo heille sellaisena, kuin se itse aikanaan saimme. Ympäristön suojeleminen on meidän kaikkien yhteinen tehtävä. Säästetään kaikin keinoin ilmastoa, vesistöä ja muita luonnonvaroja. Se on paras perintö, minkä voimme osaltamme antaa jälkipolville.
Vihreä energia lähtee metsistä, pelloilta ja vesistöistä. Metsä ja pelto ovat elinehtomme. Tarvitsemme maaseutua ja ihmisiä, jotka asuvat maaseudulla. Heitä, jotka osaavat hoitaa ja hyödyntää maan ja veen viljaa.
Koko Suomen rakentaminen vaatii uudistunutta aluepolitiikkaa. Keskittäminen ei ole Suomen eikä suomalaisten etu. Metropolien ja maaseudun täytyy voida elää rinnakkain: toinen toistaan tukien, kummankin kehittyen ja pärjäten. Asuinpaikasta ja ihmisen taustasta riippumatta kaikilla on oltava mahdollisuus tasa-arvoiseen koulutukseen ja laadukkaaseen terveydenhuoltoon, työhön ja toimeentuloon.
Työn täytyy olla kannattavaa. On tunnettava työntekijöiden ja yrittäjien elämää ja tiedettävä miten suomalaisten arkipäivä sujuu. Työelämän uudistuksia on tehtävä ihmisen eikä rahan ehdoilla. Kannustinloukkujen pitää olla jo taakse jäänyttä elämää. Kansalaisia on kannustettava omatoimisuuteen ja yrittäjyydelle on luotava paremmat toimintaedellytykset. Tarvitsemme uutta työtä alalle kuin alalle. Teollisuuteen ja palvelujen tuottamiseen. Yritystoimintaa on tuettava niiden alkutaipaleilla, investoinneissa, viennissä sekä tuotteiden kehityksessä ja markkinoinnissa.
Tulevina vuosina on suuria haasteita valtiontalouden tasapainottamisessa ja Euroopan rahoitusmarkkinatilanteen vakauttamisessa. On osattava olla kaukaa viisas, ettei Euroopan talouskriisin lasku uhkaa langeta lastemme ja lastenlapsiemme maksettavaksi.
Suomen on aikanaan valinnut sotilaallisesti puolueettoman linjan. NATOa ei tarvita tänäänkään. Pidetään jatkossakin voimissaan oma uskottava ja itsenäinen puolustuksemme. Koti, uskonto ja isänmaa – siirretään edelleen nämä arvot jälkipolvillemme.
Luodaan tulevaisuuden uskoa paremmasta maailmasta lapsille. Säilytetään ympäristö, luonto ja koko maapallo heille sellaisena, kuin se itse aikanaan saimme. Ympäristön suojeleminen on meidän kaikkien yhteinen tehtävä. Säästetään kaikin keinoin ilmastoa, vesistöä ja muita luonnonvaroja. Se on paras perintö, minkä voimme osaltamme antaa jälkipolville.
Vihreä energia lähtee metsistä, pelloilta ja vesistöistä. Metsä ja pelto ovat elinehtomme. Tarvitsemme maaseutua ja ihmisiä, jotka asuvat maaseudulla. Heitä, jotka osaavat hoitaa ja hyödyntää maan ja veen viljaa.
Koko Suomen rakentaminen vaatii uudistunutta aluepolitiikkaa. Keskittäminen ei ole Suomen eikä suomalaisten etu. Metropolien ja maaseudun täytyy voida elää rinnakkain: toinen toistaan tukien, kummankin kehittyen ja pärjäten. Asuinpaikasta ja ihmisen taustasta riippumatta kaikilla on oltava mahdollisuus tasa-arvoiseen koulutukseen ja laadukkaaseen terveydenhuoltoon, työhön ja toimeentuloon.
Työn täytyy olla kannattavaa. On tunnettava työntekijöiden ja yrittäjien elämää ja tiedettävä miten suomalaisten arkipäivä sujuu. Työelämän uudistuksia on tehtävä ihmisen eikä rahan ehdoilla. Kannustinloukkujen pitää olla jo taakse jäänyttä elämää. Kansalaisia on kannustettava omatoimisuuteen ja yrittäjyydelle on luotava paremmat toimintaedellytykset. Tarvitsemme uutta työtä alalle kuin alalle. Teollisuuteen ja palvelujen tuottamiseen. Yritystoimintaa on tuettava niiden alkutaipaleilla, investoinneissa, viennissä sekä tuotteiden kehityksessä ja markkinoinnissa.
perjantai 18. helmikuuta 2011
Hale Okkonen: Sometimes - Sosiaalisen median aika: Vaalit ja sosiaalinen media
Sosiaalinen media - tuttavallisemmin some - on tullut jäädäkseen myös politiikan tekoon. Viestit ja sanomat kulkevat vinhaa vauhtia, ristiin rastiin, pitkin poikin, sinne ja tänne. Verkkoja on vesillä joka lähtöön. Blogeja, faceja, twittereitä, youtubee, bisneksen tekijöiden vaalisivustoja, aatteellisten yhdistysten ja etujärjestöjen kanavia ja kaikkea muuta. Täytyy myöntää, että ihan tässä saisi itsensä työllistettyä somen käytössä. Työt ja perhe tosin pitävät jalat maassa ja kohtuuden kunniassa tässäkin asiassa.
Media-ammattilainen Hale Okkonen on pohtinut sosiaalista mediaa blogissaan. Okkosen mielenkiintoinen juttu osui silmiini, somen kautta, kuinkas muutoinkaan. Ajan hengen mukaan nopsasti verkotun lisää, ja jaan artikkelia eteenpäin Teillekin luettavaksi.
Sometimes - Sosiaalisen median aika: Vaalit ja sosiaalinen media: "Niinpä niin. Pitäähän tästäkin ajankohtaisesta aiheesta blogata, kun lehtiinkin pyydetään jo allekirjoittaneen asiantuntijakommentteja. Nämä..."
Media-ammattilainen Hale Okkonen on pohtinut sosiaalista mediaa blogissaan. Okkosen mielenkiintoinen juttu osui silmiini, somen kautta, kuinkas muutoinkaan. Ajan hengen mukaan nopsasti verkotun lisää, ja jaan artikkelia eteenpäin Teillekin luettavaksi.
Sometimes - Sosiaalisen median aika: Vaalit ja sosiaalinen media: "Niinpä niin. Pitäähän tästäkin ajankohtaisesta aiheesta blogata, kun lehtiinkin pyydetään jo allekirjoittaneen asiantuntijakommentteja. Nämä..."
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
Taitetusta indeksistä eroon pääseminen vaatii lujaa tahtoa
Sain mahdollisuuden olla Toimihenkilöunionin eläkeläisten vaalipaneelissa 8.2.11 Peurungassa. Kiitos siitä. Olipas siellä mukavaa väkeä. Vanhoja tuttujakin oli kymmenkunta. Vaalipaneelissa oli neljä ehdokasta: Asko Juuti SDP, Kauko Tuupainen PS, Eila Tiainen vas ja meikäläinen. Paneelia veti Markku Pynnönen.
Pynnönen johdatteli mukavasti päivän teemoihin, ja myös yleisö oli aktiivisella ja kyselevällä päällä. Teemoja olivat eläkepolitiikka, verotusratkaisut, palvelut, talous, työ ja yrittäminen.. Teemoista eläkepolitiikka ja taitettu indeksi puhuttivat kuulijoita kaikkein eniten. Moinen indeksi otettiin käyttöön aikoinaan Lipposen hallituksen aikaan vuonna 1996. Tilapäiseksi tarkoitettua lakia kannattivat SDP, kokoomus, vasemmistoliitto, vihreät ja Rkp. Keskusta vastusti yksimielisesti taitetun indeksin käyttöön ottoa. Lain tullessa voimaan se koski 65 vuotta täyttäneiden eläkkeitä. Taitettu indeksi ulottui myöhemmin koskemaan myös alle 65-vuotiaiden eläkkeitä, siis myös työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä.
Taitettu indeksi on systeemi, jossa kuluttajahintaindeksin muutosten paino työeläkkeisiin on 80% ja ansiotasoindeksin muutosten vaikutus vain 20%. Työeläkkeet jäävät automaattisesti tämän seurauksena jälkeen yleisestä palkkakehityksestä. Palkat ovat kohonneet kymmenen vuoden aikana keskimäärin 43 prosenttia ja eläkkeet samaan aikaan vajaat 20 prosenttia.
Ei ole siis mikään ihme, että eläkeläiset ovat kimmastuneet taitettuun indeksiin. Paneelissa kaikki olimme yhtä mieltä systeemin epätasa-arvoisesta kohtelusta eläkeläisiä kohtaan. Keskustelimme siitä, onko taitetun indeksin poistamisen esteenä raha vaiko tahto. Tulimme tulokseen, että kysymys on enimmäkseen tahdosta. Suuri taloudellinen kysymys se myös on, sitä ei voine kukaan kiistää.
Esitin näkemyksen, jossa voitaisiin pikkuhiljaa ja hallitusti mennä takaisin kohti keskiväli-indeksiä. Tässä systeemissä hintakehitys vaikuttaa 50 prosenttisesti ja ansioiden kehitys samoin 50 prosenttisesti eläkkeen suuruuteen. Tähän suuntaan meneminen, tai pikemminkin palaaminen, vaatii valtavasti tahtoa tulevalta hallitukselta. Yli puoluerajojen.
Eläkeläisten ostovoima murenee päivä päivältä. On kummallista, miten Suomi kohtelee seniorikansalaisia. Ihmisiä, jotka ovat olleet puolustamassa ja rakentamassa tätä maata. Vanhuksille taitetun indeksin hankalin vaikutus on, että se pienentää vuosi vuodelta eläketulotasoa, ja saattaa eläkkeen ostovoimaltaan pienimmilleen juuri vanhuusiässä. Siis juuri silloin, kun ihminen eniten tarvitsee lääkkeitä sekä terveydenhuollon palveluja.
Pynnönen johdatteli mukavasti päivän teemoihin, ja myös yleisö oli aktiivisella ja kyselevällä päällä. Teemoja olivat eläkepolitiikka, verotusratkaisut, palvelut, talous, työ ja yrittäminen.. Teemoista eläkepolitiikka ja taitettu indeksi puhuttivat kuulijoita kaikkein eniten. Moinen indeksi otettiin käyttöön aikoinaan Lipposen hallituksen aikaan vuonna 1996. Tilapäiseksi tarkoitettua lakia kannattivat SDP, kokoomus, vasemmistoliitto, vihreät ja Rkp. Keskusta vastusti yksimielisesti taitetun indeksin käyttöön ottoa. Lain tullessa voimaan se koski 65 vuotta täyttäneiden eläkkeitä. Taitettu indeksi ulottui myöhemmin koskemaan myös alle 65-vuotiaiden eläkkeitä, siis myös työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä.
Taitettu indeksi on systeemi, jossa kuluttajahintaindeksin muutosten paino työeläkkeisiin on 80% ja ansiotasoindeksin muutosten vaikutus vain 20%. Työeläkkeet jäävät automaattisesti tämän seurauksena jälkeen yleisestä palkkakehityksestä. Palkat ovat kohonneet kymmenen vuoden aikana keskimäärin 43 prosenttia ja eläkkeet samaan aikaan vajaat 20 prosenttia.
Ei ole siis mikään ihme, että eläkeläiset ovat kimmastuneet taitettuun indeksiin. Paneelissa kaikki olimme yhtä mieltä systeemin epätasa-arvoisesta kohtelusta eläkeläisiä kohtaan. Keskustelimme siitä, onko taitetun indeksin poistamisen esteenä raha vaiko tahto. Tulimme tulokseen, että kysymys on enimmäkseen tahdosta. Suuri taloudellinen kysymys se myös on, sitä ei voine kukaan kiistää.
Esitin näkemyksen, jossa voitaisiin pikkuhiljaa ja hallitusti mennä takaisin kohti keskiväli-indeksiä. Tässä systeemissä hintakehitys vaikuttaa 50 prosenttisesti ja ansioiden kehitys samoin 50 prosenttisesti eläkkeen suuruuteen. Tähän suuntaan meneminen, tai pikemminkin palaaminen, vaatii valtavasti tahtoa tulevalta hallitukselta. Yli puoluerajojen.
Eläkeläisten ostovoima murenee päivä päivältä. On kummallista, miten Suomi kohtelee seniorikansalaisia. Ihmisiä, jotka ovat olleet puolustamassa ja rakentamassa tätä maata. Vanhuksille taitetun indeksin hankalin vaikutus on, että se pienentää vuosi vuodelta eläketulotasoa, ja saattaa eläkkeen ostovoimaltaan pienimmilleen juuri vanhuusiässä. Siis juuri silloin, kun ihminen eniten tarvitsee lääkkeitä sekä terveydenhuollon palveluja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)