Elämän ruuhkavuosissa tarvitaan tukea

”Elämän ruuhkavuodet”- mitä ne ovat? Perheen perustamisen aikoihin nuoret ihmiset kohtaavat monenlaisia arjen haasteita. Ruuhkavuosina opiskellaan, tehdään työtä, muodostetaan perhe ja lapsia siunaantuu. Samaan aikaan hankitaan ensiasunto tai aloitetaan mahdollisesti omakotitalon rakentaminen. Eteen tulee myös auton ja muiden lapsiperheille tarpeellisten tavaroiden hankinta. Elämä on täyttä ja varmasti myös mielekästä. Yhteiskunnan tukea kuitenkin tarvitaan, kun tavoitteena on jok`ikisen perheen hyvinvointi.

Hyvien kasvuedellytysten turvaaminen lapsille on kestävän yhteiskuntapolitiikan peruspilari. Työn, opiskelun ja perhe-elämän entistä parempi yhteensovittaminen on yksi seuraavan hallituskauden tärkeimmistä tehtävistä. Ajankäytön jakamiseen perheelle ja työlle on luotava paremmat edellytykset. Myös vanhempien elämänhallinnan vahvistamisen tulee olla perhepolitiikan keskeinen tavoite.

Keskusta on ilmaissut halunsa perustaa perheministeriön. Lapsi- ja perheasiat ovat tällä hetkellä siroteltu monelle eri ministerille. Tämän koetaan hankaloittavan perheiden asioiden hallintaa. Perhepolitiikka tarvitsee vastuullisen tahon pitämään narut käsissään. Perheministerin salkku on varmasti tarpeen ja luo pohjaa hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden rakentamiselle. Mikään salkku ei kuitenkaan ole itsetarkoitus eikä yksinään riitä perheille. Se on vain apuväline kohti lapsiperheiden parempaa hyvinvointia.

Perheiden tukeminen on arvovalinta. Lapsiperheet tarvitsevat aitojen valintojen mahdollisuutta omien tarpeiden mukaan. Tulevalla vaalikaudella tulee pidentää vanhempainrahakautta asteittain. Lyhennetyt työviikot ovat mahdollisuus heille, jotka haluavat panostaa lastensa tai perheen vanhuksien hoitamiseen. Tutkimusten mukaan yksinhuoltajaperheet ovat kaikkein heikoimmassa asemassa ja heidän perusturva kaipaakin erityistä huomiota.

Jos lapsemme voivat huonosti, he eivät voi rakentaa kunnollista tulevaisuutta omalle sukupolvelleen eivätkä vanhenevalle väestölle. Tuota pikaa vastuu siirtyy aikaisempaa harvalukuisemmalle uudelle sukupolvelle. Meidän on aikailematta ponnisteltava sen eteen, että lapsistamme pidetään hyvää huolta. Politiikalla luodaan tähän edellytykset. Koti ja rakkaus ovat kuitenkin parhaat juuret ja siivet, mitkä voimme lapsille tarjota.

Pauliina Takala
Artikkeli on julkaistu 19.3.11 Jyväskylän kaupunkilehdessä


Meitin kissuli pötköttelee kaikessa rauhassa kaapelikelan päällä. Ilman suurempia murheita elämän ruuhkavuosien tuomista haasteista. Iloa ja lohtua kissuli tuo sen sijaan. Ajassa kuin ajassa.

Toreilta ja turuilta

Viimeiset viikot ovat olleet rapsakkaa vaalirundia ympäri Keski-Suomea. Vaalityön tekeminen on mukavaa. Saa tavata paljon ihmisiä. Ihmisten kohtaaminen on sitä parasta. On etuoikeutettu olotila, kun saa tuta toinen toistaan mielenkiintoisempia persoonia. Saa sydämen kyllyydestään kertoa, mitä asioita haluaa lähteä ajamaan Arkadianmäelle. Ennen kaikkea saa kuulla, mitä ihmisillä on sanottavaa. Mikä puhuttaa lapsiperheitä. Mikä kaihertaa eläkeläisiä. Mitä työelämään ja yrittäjien arkeen kuuluu. Mitä työtön ajattelee. Miten opiskelupaikan saaminen ei olekaan ihan helppoa. Vaalityössä maakunta ja kunnat tulevat tutuksi. Kylät ja kylätiet. Turut ja torit.

Tässä kuvia ja tunnelmia vaaliturneelta.

Voe mahoton. Multialla 12.3.11 haastettiin väkeä potkukelkkakisassa. Ja kuinkas kävikään.. kolmas sija tulla tupsahti. Tai no, ei se ihan helpolla tupasahtanut. Kova homma on äkistään potkutella jäisellä tiellä, luistavilla kengillä ja huonolla potkuriharjoittelemisella. Mutta kun tahtoa piisaa, niin tulostakin syntyy. Meidän joukkueessa olivat Olavi Palonen, Pauliina Takala, Hannele Mäntyjärvi ja Ahti Penttinen. Hyvä me!! Palkintopysti koristaa tuossa lipaston hyllyllä. Jepulis, kaikkea mukavaa sitä tulee elämässä eteen.

Jämsän torilla helmikuussa 2011 oli tunnelmaa. Väkeä oli kuin pipoa. Pakkasella ainaan. Puhuttiin asiaa ja tavattiin tuttuja. Jämsän tori on muuten maakunnan parhaita. Kaupunkilaisten todellinen olohuone ja kohtaamispaikka. Mun hattuni on muuten jämsäläisen Lahtisen huopatehtaan saunahattu. Hyvin se menee ulkoilmassakin. Lämmittää kovin, eikä tuuli mene läpi.

Jo on aikoihin eletty.. Zetorimiehen tytär Zetorpäivillä Laukaan Leppävedellä 11.3.11. Kyl on mahtavia koneita. Zetoria esittelee yrittäjä Jukka Häkkinen.


Laukaan Keskustan kunnallisjärjestön tupaillassa olimme Kuusaan koskikahviossa 26.2.11. Viitasaaren ehdokas Anssi Kekkonen (vasemman puoleinen) on symppis tyyppi. Anssi tukijoukkoineen oli tullut laulamaan karaokea. Tai ainakin kuuntelemaan, kun Anssi lauloi. Ja lauloi muuten hyvin. Ja puhuipa tuo asiaakin.

Jämsän Patalahdella puhuttiin maa- ja metsätalousasiaa 7.3.11. Pöydän päässä istuu ministeri Sirkka-Liisa Anttila. Asiaa oli aina maataloustuista Saimaan norppaan, metsäverotuksesta energiapuuhun. Kysyin ministeriltä luonnonlohen suojelusta. On todella surullista, jos upeat luonnonkalamme hupenevat sukupuuttoon. Monien lajien sukupuutoista huolehditaan, mutta kalojen ei niinkään. No, meikä pitää niiden puolesta ääntä. Symppaan kaloja, kun olen ihtekin kala..

Rusettiluistelun tunnelmia Jyväskylän Viitaniemen montusta 27.2.11. Pauliinan paras vaaka tässä kuvassa. No ei sentään, kyllä sitä notkeutta vielä piisaaaa parampaankin suoritukseen. Suomen talvi on ihanaa aikaa. Puhdasta ja valkeaa. Pakkaset pitävät kentät kunnossa. Hyvä niin, että lapset ja aikuisetkin saavat iloita luistelusta.


Joutsan Lamminmäen tilalla olimme puhumassa sosiaali- ja terveysasioita 6.3.11. Mukana oli Keskustan varapuheenjohtaja Timo Kaunisto. Hienot olivat puitteet. Vanha navetta on laajennettu ja rekennettu upeaksi juhlanpitopaikaksi. Heinäseipäitä oli katosta lattiaan. Siellähän ne olivat hyvässä tallessa. Kiitos ystävällisestä palvelusta Lamminmäen isäntäväelle.



Kumoinen 3.3.11. Olipas mukava nähdä vanhoja tuttuja, sukulaisia ja ystäviä. Kahvit juotiin rinkelien kera. Kuhmoisissa tuntuu menevän ihan hyvin. Jämsän kanssa hoidellaan palvelupuolta ja yhteistyö sujunee kuntien kokoeroista huolimatta. Hyvä fiilis jäi Kuhmoisten raitilta. KesäKuhmoinen on tullut paremmin tutuksi, kun on silloin tällöin veneilty Kuhmoisten kauniiseen ja perinteikkääseen satamaan. Saman järven rannalla kun ollaan, niin muuramelaiset kuin kuhmoislaiset.

Äänekoskella 26.2.11 paukkui pakkanen, mutta mukavia keskusteluja se ei estänyt. Hyvä kaupunki ja hyvät asukkaat ja toiveikas tulevaisuus. Näin täytyy todeta, kun terveisiä sai kuulla kuntalaisilta.

Vaalipäällikköni Riitta-Liisa Kanniainen on reipas perheenäiti Jyväskylästä. Riitta-Liisan kanssa sottaillaan kaikenlaista mukavaa ja pidetään hyvää ja rentoa meininkiä vaaliturneen loppuun saakka. Myö ei oteta ressiä, kunnioitetaan toisten ehdokkaiden vaalityötä, ei arvostella muita ja ainakin päivää sanotaan, kun tavataan. Parennellaan maailmaa ja ihmetellään mitä kaikkea siihen mahtuukaan. Paljonhan siihen mahtuu ihmettelemistä, ainakin politiikan saralla.

Hyvä arki ja ystävät kaventavat terveyserojen kasvua

Olen törmännyt viime vuosina jos jonkinlaisiin ihmisten terveyttä ja hyvinvointia kuvaaviin mittareihin, tilastoihin ja barometreihin. Aina on ollut sama tulos. Ensinnäkin tuloerot kasvavat, eli suomeksi sanottuna köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat entisestään. Tuloerojen kasvu heijastuu myös terveydentilaamme. Huonompiosaiset kanssakulkijamme sairastavat enemmän, ovat sairaslomilla enemmän, syövät lääkkeitä enemmän, liikkuvat ja harrastavat vähemmän, joutuvat laitoksiin aikaisemmin ja kuolevat nuorempina.

No, tulokset eivät yllätä. Mutta harmittavat vietävästi ja ovat vastoin eettistä ajatteluani. Ei voi olla oikein, että vauraassa Suomessa yhä isompi joukko meistä ihmisistä syrjäytyy, voi taloudellisesti huonosti ja menettää siinä samalla terveytensä. Viime vuosien lihavat vuodet eivät ole antaneet tasaisesti hyvää kaikille kansalaisille. Meidän yhteinen hyvinvointimme on heikoimman lenkin veroinen. Koko kansanterveytemme kohenee, jos onnistumme parantamaan niiden väestöryhmien terveyttä, joihin ongelmat kasautuvat.

Mutta mikä mättää? Miten voi olla mahdollista, että hyvinvointivaltio Suomessa vuosia tavoitteena ollut terveyserojen kaventaminen ei onnistu, ei sitten millään?

Ennaltaehkäisevään työhön on tartuttava ripeästi

Valistus oli lähimenneisyydessä merkittävin ennaltaehkäisevä keino tervehtää meitä kansalaisia. Sittemmin on huomattu, että sekin keino vain kasvattaa terveyseroja. Just niin: valistus puree paremmin jo ennestäänkin hyvinvoiviin ihmisiin. Onneksi toimintatavoissa on menty eteenpäin. Nyt huudetaan ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen perään. Hyvä niin, koska ennaltaehkäisevä toiminta on meillä Suomessa vielä lapsen kengissä. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä ylläpitävät rakenteet ovat kuin hauras varjo verrattuna hoitojärjestelmien rakenteisiin.

Olen aikalailla arkinen tyyppi, enkä usko sirkustemppuihin tälläkään saralla. Olen sitä mieltä, että hyvät elämäntavat ja toimivat peruspalvelut ehkäisevät kaikkein tehokkaimmin syrjäytymistä ja huono-osaisuutta. Siksi tulevina vuosina peruspalvelujen toimintaedellytyksistä on huolehdittava erityisen hyvin. Opetus-, liikunta- ja kulttuuripalvelut, päivähoitopalvelut, koti- ja terveyspalvelut, työterveyshuolto: ne tukevat hyvin toimiessaan parhaiten perheitä ja sitä kautta lastemme kehitystä ja kasvua. Terveyserotkin saavat alkunsa viimekädessä lapsuuden kodeista.

Poppakonsteja ei siis löydy terveyserojen hillitsemiseen. Jos niitä olisi, niin tilastothan sen näyttäisivät. Erojen kaventuminen vaatii pitkäjänteistä ja tulevaisuuteen tähtäävää työtä. Kasautuvan huono-osaisuuden vähentäminen ja sen syvenemiseen puuttuminen pitää olla yksi keskeinen painopiste tulevaisuuden strategioissa.

Ennaltaehkäisevä työ on inhimillinen ja kustannustehokas tapa syrjäytymiskehityksen pysäyttämiseksi. Rahoituksen painopistettä tulisi siirtää erilaisista projekteista pitkäjänteisten ja suunnitelmallisten peruspalvelujen kehittämiseen. Toimiva arkielämä ja ystävät ovat parasta ennaltaehkäisyä. Melkein vaivaan kuin vaivaan.