Mieles' nuorena nousta suo.
Armas joulu jo kutsuu meitä
Taasen muistojen suurten luo."
(Alpo Noponen)
www.kortti.netKIITOS KULNEESTA VUODESTA JA MENESTYSTÄ ENSI VUODELLE 2011!
lauantai 11. joulukuuta 2010
Rauhaisaa joulunaikaa Ystäväiseni!
"Arkihuolesi kaikki heitä,
Mieles' nuorena nousta suo.
Armas joulu jo kutsuu meitä
Taasen muistojen suurten luo."
(Alpo Noponen)
www.kortti.net
KIITOS KULNEESTA VUODESTA JA MENESTYSTÄ ENSI VUODELLE 2011!
Mieles' nuorena nousta suo.
Armas joulu jo kutsuu meitä
Taasen muistojen suurten luo."
(Alpo Noponen)
www.kortti.netKIITOS KULNEESTA VUODESTA JA MENESTYSTÄ ENSI VUODELLE 2011!
Vanhusten asialla – ja ylpeä siitä
Olen saanut tehdä viimeiset kolme vuotta vanhusasiavaltuutetun työtä, ensimmäisenä ja ainoana Suomessa. Työ on ollut eräänlainen tienraivaus ja pilottikokeilu ikääntyvien aseman vahvistamiseksi ja oikeuksien puolustamiseksi. Vanhusasiavaltuutetun työmaa on käymässä loppua kohti vuoden 2010 aikana. Olen palailemassa entisiin töihini Jyväskylän Sotainvalidien Asuntosäätiön johtajaksi. Säätiössä toimintani on ollut palvelutalojen rakentamista ja hoivapalvelujen tuottamista ikäihmisille. Työtä olen saanut tehdä veteraaneilta perityn kallisarvoisen periaatteen ”Veljeä ei jätetä” – arvon pohjalta. Tämän arvon varaan on ollut hienoa tehdä myös vanhusasiatyötä.
Olen kokenut monesti, että minua on onnistanut ja siunattu, kun olen saanut tehdä työtä veteraanisukupolven ja muiden iäkkäiden ihmisten kanssa työtä. Niin paljon olen heiltä oppinut näinä vuosina. Olen kokenut vanhustyön antoisana ja arvokkaana työsarkana. Olen vanhusten asialla – ja ylpeä siitä.
Vanhusasiavaltuutetun työn punainen lanka on ikäihmisen ääni
Vanhusasiavaltuutetun työn tärkein asia, työn punainen lanka on ollut Ikäihmisen äänen vahvistaminen sekä oikeuksien ja aseman parantaminen.
Tärkeintä työssä on ollut kuulla oikeasti, mitä ikäihmisillä on sanottavaa ja mitä heille kuuluu. Miten he haluavat, että heitä palvellaan ja autetaan, kun siihen tulee tarvis. Mitä tarpeita ja toiveita heillä on. Erityisen tärkeätä on kuulla heitä, joita kukaan ei huomaa, näe eikä kuule. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä, jotka eivät saa sanaa suustaan, eivät ole tässä päivässä kiinni, ja ovat kenties sänkyihin tai koteihinsa sidottuja. Tätä vaiennettua ikääntyvien ääntä, olen halunnut työssäni viedä eteenpäin, niin paljon kuin minulle on annettu siihen mahdollisuuksia.
Kolmen (tai oikeastaan 20) vuoden kokemuksella voin sanoa, että vanhusasioiden yhtenäiselle tarkastelulle on olemassa suuri tilaus. Olen saanut kutsuja erääseen jos toiseenkin pöytään, työryhmään, palvelukotiin ja kouluun. Yhteistyölle ikäihmisten asioiden tiimoilta on ollut todella paljon tarvetta. Ja aina olen jaksanut muistaa kristallin kirkkaana työn johtotähden: Ikääntyvät ihmiset ja sen, että olen nimenomaan heidän äänenä ja äänitorvena yhteistyön areenoilla. Vanhusten aseman vahvistamista olen saanut tehdä yhteisessä rintamassa eläkeläisjärjestöjen kanssa, vanhus- ja potilasjärjestöjen kanssa, kunnissa ja seurakunnissa.
Vanhustyön ja vanhusten aseman yhtenäinen arviointi ei ole tänä päivänä helppoa. Vanhustenhuollon palvelujärjestelmä on kovin pirstaleinen ja monimutkainen. On monenlaista toimijoita ja työskentelyarvoja. Joskus on tuntunut, että tärkein asia, vanhus ja hänen tarpeensa, eivät tule riittävästi nähdyksi ja kuulluksi. Aina myöskään kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa niin kuin pitäisi.
Vanhuspalvelulaki tarvitaan avuksi
Jotta vanhusten oikeus saada tarvittavia palveluja toteutuisi, siihen tarvitaan tulevaisuudessa lainsäädäntöä avuksi. Jopa vanhusten suojelulaki voisi olla paikallaan. Lapsia ja nuoria meillä suojellaan lailla, sehän on aivan oikein ja täytyykin olla niin. Mutta kyllä vanhus, ei saa sanaa suustaan, ja jolla ei ole omaisia, on yhtälailla suojelun tarpeessa. Vanhuspalvelulaki on meille luvassa. Se on hieno asia. Laki on tällä hetkellä alkuvaiheen valmistelussa. Itselläni on ollut mahdollisuus olla mukana lakityöryhmän rinnalla tuomassa vanhusnäkökulmaa lain valmistelutyöhön. Ensi keväänä 2011 vanhuspalvelulaista on tarkoitus olla luonnos valmiina.
Lakia tarvitaan nimenomaan avuksi. Se on aivan totta. Läheskään kaikkia tarvittavia muutoksia ja asioita ei voida sitoa lakiin. Lailla ja rahalla ei ratkaista vanhusasioita.
Vanhuskysymyksen keskeisin asia on ihmisarvo. Asenteemme ikääntyviin ihmisiin on lain rinnalla yhtä tärkeä asia. Voisinpa melkein sanoa, että asenne on se tärkein asia. Vanhuus on yhtälailla luojan lahja kuin nuoruuskin ja se kuuluu tärkeänä ja luonnollisena osana ihmisten elämänkaareen. Vanhuus ei ole tauti, josta pitäisi parantua. Meille syötetään helposti asennetta, että vanhuus pitäisi ehkäistä. Torjua kokonaan, pois näköpiiristä. Ja asennetta, että kaikkien pitäisi olla tehokkaita ja tuotteliaita. Tehdä sitä ja olla tätä.
Sen pitää riittää, että ollaan ihmisiä. Ihmisarvo on ehdoton ja sitä ei tarvitse erikseen ansaita. Meillä on myös lupa vanheta, oikeus olla rauhassa ja oikeus levätä. On oikeus olla myös toisten autettavissa, silloin jos elämä siihen pisteeseen meidät johdattaa.
Pärjäämisen ja tehokkuuden korostaminen eivät tee hyvää myöskään meidän lapsille tai nuorille. Lapset kaipaavat ja tarvitsevat vanhempiaan tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Ihminen tarvitsee ihmistä, kehittyäkseen ihmiseksi ja ollakseen itse ihminen. Nykylasten ja perheiden kiireistä elämää kun seuraa, niin tulee mieleen: Että olisipa enemmän yhteistä aikaa. Että olisi joku, joka kuuntelee ja välittää ja sanoo, että olet minulle rakas. Sitähän me ihmiset eniten tarvitsemme. Että olemme tarpeellisia ja rakkaita jollekin toiselle. Tämä pätee niin nuoriin kuin vanhoihinkin. Mikä onkaan parempaa, kun olemme vanhoja ja voimamme ovat heikentyneet, kun silloin meidän vierellä on joku, joka katsoo rakastaen ja sanoo, että älä huoli huomisesta, minä pidän sinusta huolen elämäsi loppuun asti.
Minulla on ollut ihana työmaa – vanhusten puolesta on ollut hienoa tehdä työtä. Olen iloinnut jokaisesta työpäivästä, vaikka työ ei ole aina ollut helppoa. Nopeaan aikaansaamiseen tottuneena on ollut haastavaa tehdä työtä, jossa kädenjälkeä on vaikea nähdä. Mutta.. yrittänyttä ei laiteta. Voimani olen vanhusasiavaltuutetun työhön saanut ikäihmisistä itsestään. Ilman heitä, heidän kohtaamistaan ja kuulemistaan, vanhusasiavaltuutetun työllä ei ole mitään merkitystä.
Olen kokenut monesti, että minua on onnistanut ja siunattu, kun olen saanut tehdä työtä veteraanisukupolven ja muiden iäkkäiden ihmisten kanssa työtä. Niin paljon olen heiltä oppinut näinä vuosina. Olen kokenut vanhustyön antoisana ja arvokkaana työsarkana. Olen vanhusten asialla – ja ylpeä siitä.
Vanhusasiavaltuutetun työn punainen lanka on ikäihmisen ääni
Vanhusasiavaltuutetun työn tärkein asia, työn punainen lanka on ollut Ikäihmisen äänen vahvistaminen sekä oikeuksien ja aseman parantaminen.
Tärkeintä työssä on ollut kuulla oikeasti, mitä ikäihmisillä on sanottavaa ja mitä heille kuuluu. Miten he haluavat, että heitä palvellaan ja autetaan, kun siihen tulee tarvis. Mitä tarpeita ja toiveita heillä on. Erityisen tärkeätä on kuulla heitä, joita kukaan ei huomaa, näe eikä kuule. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä, jotka eivät saa sanaa suustaan, eivät ole tässä päivässä kiinni, ja ovat kenties sänkyihin tai koteihinsa sidottuja. Tätä vaiennettua ikääntyvien ääntä, olen halunnut työssäni viedä eteenpäin, niin paljon kuin minulle on annettu siihen mahdollisuuksia.
Kolmen (tai oikeastaan 20) vuoden kokemuksella voin sanoa, että vanhusasioiden yhtenäiselle tarkastelulle on olemassa suuri tilaus. Olen saanut kutsuja erääseen jos toiseenkin pöytään, työryhmään, palvelukotiin ja kouluun. Yhteistyölle ikäihmisten asioiden tiimoilta on ollut todella paljon tarvetta. Ja aina olen jaksanut muistaa kristallin kirkkaana työn johtotähden: Ikääntyvät ihmiset ja sen, että olen nimenomaan heidän äänenä ja äänitorvena yhteistyön areenoilla. Vanhusten aseman vahvistamista olen saanut tehdä yhteisessä rintamassa eläkeläisjärjestöjen kanssa, vanhus- ja potilasjärjestöjen kanssa, kunnissa ja seurakunnissa.
Vanhustyön ja vanhusten aseman yhtenäinen arviointi ei ole tänä päivänä helppoa. Vanhustenhuollon palvelujärjestelmä on kovin pirstaleinen ja monimutkainen. On monenlaista toimijoita ja työskentelyarvoja. Joskus on tuntunut, että tärkein asia, vanhus ja hänen tarpeensa, eivät tule riittävästi nähdyksi ja kuulluksi. Aina myöskään kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa niin kuin pitäisi.
Vanhuspalvelulaki tarvitaan avuksi
Jotta vanhusten oikeus saada tarvittavia palveluja toteutuisi, siihen tarvitaan tulevaisuudessa lainsäädäntöä avuksi. Jopa vanhusten suojelulaki voisi olla paikallaan. Lapsia ja nuoria meillä suojellaan lailla, sehän on aivan oikein ja täytyykin olla niin. Mutta kyllä vanhus, ei saa sanaa suustaan, ja jolla ei ole omaisia, on yhtälailla suojelun tarpeessa. Vanhuspalvelulaki on meille luvassa. Se on hieno asia. Laki on tällä hetkellä alkuvaiheen valmistelussa. Itselläni on ollut mahdollisuus olla mukana lakityöryhmän rinnalla tuomassa vanhusnäkökulmaa lain valmistelutyöhön. Ensi keväänä 2011 vanhuspalvelulaista on tarkoitus olla luonnos valmiina.
Lakia tarvitaan nimenomaan avuksi. Se on aivan totta. Läheskään kaikkia tarvittavia muutoksia ja asioita ei voida sitoa lakiin. Lailla ja rahalla ei ratkaista vanhusasioita.
Vanhuskysymyksen keskeisin asia on ihmisarvo. Asenteemme ikääntyviin ihmisiin on lain rinnalla yhtä tärkeä asia. Voisinpa melkein sanoa, että asenne on se tärkein asia. Vanhuus on yhtälailla luojan lahja kuin nuoruuskin ja se kuuluu tärkeänä ja luonnollisena osana ihmisten elämänkaareen. Vanhuus ei ole tauti, josta pitäisi parantua. Meille syötetään helposti asennetta, että vanhuus pitäisi ehkäistä. Torjua kokonaan, pois näköpiiristä. Ja asennetta, että kaikkien pitäisi olla tehokkaita ja tuotteliaita. Tehdä sitä ja olla tätä.
Sen pitää riittää, että ollaan ihmisiä. Ihmisarvo on ehdoton ja sitä ei tarvitse erikseen ansaita. Meillä on myös lupa vanheta, oikeus olla rauhassa ja oikeus levätä. On oikeus olla myös toisten autettavissa, silloin jos elämä siihen pisteeseen meidät johdattaa.
Pärjäämisen ja tehokkuuden korostaminen eivät tee hyvää myöskään meidän lapsille tai nuorille. Lapset kaipaavat ja tarvitsevat vanhempiaan tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Ihminen tarvitsee ihmistä, kehittyäkseen ihmiseksi ja ollakseen itse ihminen. Nykylasten ja perheiden kiireistä elämää kun seuraa, niin tulee mieleen: Että olisipa enemmän yhteistä aikaa. Että olisi joku, joka kuuntelee ja välittää ja sanoo, että olet minulle rakas. Sitähän me ihmiset eniten tarvitsemme. Että olemme tarpeellisia ja rakkaita jollekin toiselle. Tämä pätee niin nuoriin kuin vanhoihinkin. Mikä onkaan parempaa, kun olemme vanhoja ja voimamme ovat heikentyneet, kun silloin meidän vierellä on joku, joka katsoo rakastaen ja sanoo, että älä huoli huomisesta, minä pidän sinusta huolen elämäsi loppuun asti.
Minulla on ollut ihana työmaa – vanhusten puolesta on ollut hienoa tehdä työtä. Olen iloinnut jokaisesta työpäivästä, vaikka työ ei ole aina ollut helppoa. Nopeaan aikaansaamiseen tottuneena on ollut haastavaa tehdä työtä, jossa kädenjälkeä on vaikea nähdä. Mutta.. yrittänyttä ei laiteta. Voimani olen vanhusasiavaltuutetun työhön saanut ikäihmisistä itsestään. Ilman heitä, heidän kohtaamistaan ja kuulemistaan, vanhusasiavaltuutetun työllä ei ole mitään merkitystä.
Kuntien hankinnat asiakkaiden valinnaksi
Hankintojen kilpailuttamista on viime vuosina kunnissa tehty ja opeteltu käsikädessä. Hankintalakia on luettu joka toimialalla ja palveluiden tuottamisen kustannustietoisuus sekä ostaminen ovat lisääntyneet kymmeniä prosentteja. Kunnat ovat kilpailuttaneet lähes kaikkea katujen kiveyksistä vanhustenhuoltoon. Hankintaosaaminen on ollut erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden kohdalla haastavaa, ja hankintalakia onkin jouduttu koettelemaan oikeusasteessa jos toisessa. Kunnallisalan kehittämissäätiön mukaan kilpailuttamisen intoon ovat vaikuttaneet useimmiten kunnan koko ja sijainti, eivätkä niinkään poliittiset voimasuhteet.
Juuri kun vaativasta julkisten palveluiden kilpailuttamisesta on jotain opittu, niin onkin jo aika siirtyä uuteen vaiheeseen. Kuntien tilaaminen ja ostaminen ovat vaihtumassa asiakkaan omaan valintaan ja palveluiden ostoon suoraan yrittäjiltä. Olemme siirtymässä palvelusetelien aikakauteen. Uuden opettelun aika on jälleen käsillä. Laki palvelusetelistä astui voimaan 1.8.2009. Laki mahdollistaa lähes kaikkien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen palvelusetelillä.
Palveluseteli on painettu seteli, viranomaisen päätös tai yhä useammin sähköinen kortti, jolle kunta on määritellyt rahallisen arvon. Palvelusetelillä kunta maksaa asukkaalleen tietyn, kunnan päättämän osan, yksityisen hoivayrittäjän antamasta palvelusta. Palvelusetelin tavoite on kuntalaisen kannalta erinomainen. Palvelusetelillä halutaan lisätä kuntalaisten valinnan mahdollisuuksia. Tavoitteena myös on, että setelien avulla palvelut kehittyvät entistä paremmiksi. Kuntalaiset valitsevat itse palvelunsa sieltä, mistä niitä saa parhaimmalla hinta-laatusuhteella. Setelin toivotaan myös purkavan hoitojonoja, monipuolistavan palvelutarjontaa ja lisäävän hoiva-alan yrittäjyyttä ja innovatiivisuutta palvelujen tuottamisessa. Setelijärjestelmän on ajateltu myös vähentävän palveluiden kilpailutuksen tuomaa byrokratiaa.
Smartum on palvelusetelijärjestelmän kehittämisessä yksi yhteistyökumppani, joka toimii samalla kunnan, palveluntuottajan ja asiakkaan välisenä maksuoperaattorina. Kuva: smartum.fi
Useat kunnat ovat käynnistäneet tai käynnistämässä palvelusetelijärjestelmää. Palveluseteliä käytetään tänä päivänä useimmiten siivoukseen, vanhusten ja lapsiperheiden kotipalveluun, omaishoitajien lomitukseen, vanhusten palveluasumiseen ja kuljetuksiin. Palveluseteli on tuonut paljon hyvää tullessaan. Kannattaa kuitenkin huomioida, että järjestelmän kautta kunnat siirtävät vastuuta ripeästi asukkaiden harteille. Omaisten tukea ja valvontaa tarvitaan setelillä ostaessa, mm. kehitysvammaisten ja vanhusten rinnalla. Kunnilla on edelleen vastuu ja valvonnan velvollisuus palveluiden laadun suhteen. Jyväskylän seudulla Jykes Oy ja yrityspankki Klemmari ovat olleet hyvänä yhteistyökumppanina järjestelmän kehittämisessä.
Päättäjien tehtävänä on valvoa, ettei palvelusetelisysteemi jatkossa johda maailmalla nähtyjen kokemusten tapaan siihen, että käytännössä valinnanmahdollisuudet alkavat vähentyä, ja vain harvat ja valitut suuret yritykset valtaavat setelimarkkinat. Palvelusetelisysteemi ei saa liiaksi ohjailla palveluiden tuottamisen suuntaa ja eivätkä setelit saa olla vain keskiluokkaisten mahdollisuus ostaa haluamiaan palveluita. Palvelusetelijärjestelmän yleistyessä sen täytyy kyetä olemaan hyvinvointia ja terveyseroja tasaavaa toimintaa. On pidettävä huolta siitä, että palvelusetelit ja sen myötä kehittyneet hoivapalvelut ovat myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kuntalaisten kohdalla mahdollisia.
Artikkeli on julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa marraskuussa 2010.
Juuri kun vaativasta julkisten palveluiden kilpailuttamisesta on jotain opittu, niin onkin jo aika siirtyä uuteen vaiheeseen. Kuntien tilaaminen ja ostaminen ovat vaihtumassa asiakkaan omaan valintaan ja palveluiden ostoon suoraan yrittäjiltä. Olemme siirtymässä palvelusetelien aikakauteen. Uuden opettelun aika on jälleen käsillä. Laki palvelusetelistä astui voimaan 1.8.2009. Laki mahdollistaa lähes kaikkien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen palvelusetelillä.
Palveluseteli on painettu seteli, viranomaisen päätös tai yhä useammin sähköinen kortti, jolle kunta on määritellyt rahallisen arvon. Palvelusetelillä kunta maksaa asukkaalleen tietyn, kunnan päättämän osan, yksityisen hoivayrittäjän antamasta palvelusta. Palvelusetelin tavoite on kuntalaisen kannalta erinomainen. Palvelusetelillä halutaan lisätä kuntalaisten valinnan mahdollisuuksia. Tavoitteena myös on, että setelien avulla palvelut kehittyvät entistä paremmiksi. Kuntalaiset valitsevat itse palvelunsa sieltä, mistä niitä saa parhaimmalla hinta-laatusuhteella. Setelin toivotaan myös purkavan hoitojonoja, monipuolistavan palvelutarjontaa ja lisäävän hoiva-alan yrittäjyyttä ja innovatiivisuutta palvelujen tuottamisessa. Setelijärjestelmän on ajateltu myös vähentävän palveluiden kilpailutuksen tuomaa byrokratiaa.
Smartum on palvelusetelijärjestelmän kehittämisessä yksi yhteistyökumppani, joka toimii samalla kunnan, palveluntuottajan ja asiakkaan välisenä maksuoperaattorina. Kuva: smartum.fi
Useat kunnat ovat käynnistäneet tai käynnistämässä palvelusetelijärjestelmää. Palveluseteliä käytetään tänä päivänä useimmiten siivoukseen, vanhusten ja lapsiperheiden kotipalveluun, omaishoitajien lomitukseen, vanhusten palveluasumiseen ja kuljetuksiin. Palveluseteli on tuonut paljon hyvää tullessaan. Kannattaa kuitenkin huomioida, että järjestelmän kautta kunnat siirtävät vastuuta ripeästi asukkaiden harteille. Omaisten tukea ja valvontaa tarvitaan setelillä ostaessa, mm. kehitysvammaisten ja vanhusten rinnalla. Kunnilla on edelleen vastuu ja valvonnan velvollisuus palveluiden laadun suhteen. Jyväskylän seudulla Jykes Oy ja yrityspankki Klemmari ovat olleet hyvänä yhteistyökumppanina järjestelmän kehittämisessä.
Päättäjien tehtävänä on valvoa, ettei palvelusetelisysteemi jatkossa johda maailmalla nähtyjen kokemusten tapaan siihen, että käytännössä valinnanmahdollisuudet alkavat vähentyä, ja vain harvat ja valitut suuret yritykset valtaavat setelimarkkinat. Palvelusetelisysteemi ei saa liiaksi ohjailla palveluiden tuottamisen suuntaa ja eivätkä setelit saa olla vain keskiluokkaisten mahdollisuus ostaa haluamiaan palveluita. Palvelusetelijärjestelmän yleistyessä sen täytyy kyetä olemaan hyvinvointia ja terveyseroja tasaavaa toimintaa. On pidettävä huolta siitä, että palvelusetelit ja sen myötä kehittyneet hoivapalvelut ovat myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kuntalaisten kohdalla mahdollisia.
Artikkeli on julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa marraskuussa 2010.
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
MuurLe kotiluolassaan 4.11.2010
MuurLe kohtasi 4.11.10 kotiareenallaan Muuramessa lentopalloliigan sarjakärkenä olevan Sampon. Kotiyleisö kannusti ja riemuitsi omien onnistumisista. Vieraiden pisteetkin totta kai saivat aplodeja. MuurLen miehet olivat hyviä, mutta vieraat piirun verran parempia. Sampon voitto oli ansaittu. Onnea voittajille.
Muuramen kunta oli illan otteluisäntä. Sain toimia parhaiden pelaajien palkintojen jakajana. Olipas mukava kokemus.
MuurLen poijjaat passaavat ja ponnistelevat verkolla.
Pisteitä tulee ja menee. Hyvät MuurLe!
Muuramen kunta oli illan otteluisäntä. Sain toimia parhaiden pelaajien palkintojen jakajana. Olipas mukava kokemus.
MuurLen poijjaat passaavat ja ponnistelevat verkolla.
Pisteitä tulee ja menee. Hyvät MuurLe!
Hirvipeijaiset kokoavat kyläläiset yhteen
Sain jälleen kerran olla mukana mukavassa kylätapahtumassa. Laukaassa, 27.11.10 Savio-Puttolan hirvipeijaisissa. Kylän väki kokoontui Savion kyläkoululle kuulemaan kuluneen vuoden hirvestyskokemukset, naapurien ja tuttavien kuulumiset ja tietysti nauttimaan maukkaasta hirvipaistista. Hirvikeitto on jo vuosia sitten vaihtunut karjalanpaistiin, laatikoihin, muikkuihin ja muihin herkkuihin. Vaikka kyllä se keittokin hyvältä maistuisi. Kiitos paljon hirviseurueelle ja kaikille järjestelyihin osallistuneille!
Kyläläisiä Savio-Puttolan hirvipeijaisissa.
Kyläläisiä Savio-Puttolan hirvipeijaisissa.
torstai 25. marraskuuta 2010
Saarenkylä – Muuramen helmi
Olin tänään mukavassa tilaisuudessa Muuramen valtuustosalissa. Kyseessä oli Saarenkylän kyläkirjan julkistaminen. Voi että, on upea teos. Kansikuvassa on maisema, jota ei ole joka kunnassa. Ei edes maakunnassa. Niin hieno paikka on Muuramen Saarenkylä. Todellinen Helmi.
Kirja alkaa Eino Leino on kiteyttämillä kotiseuturakkaudellisilla sanoilla:
"Kotiseutu ei ole ainoastaan paikka, maisema tai näköala. Se ei ole ainoastaan kylä, kaupunki, kukkula tai järvenranta. Se on samalla syvintä itseämme. Se on määräävä tekijä suurelle osalle meidän henkistä olemustamme. Me emme saa missään niin voimakkaita vaikutuksia luonnosta kuin siellä elomme ensimmäisinä aamuina, iltoina ja keskipäivinä. Ja senkin jälkeen, kun me jo olemme kauas suureen maailmaan majoittuneet, se säilyttää meihin oman salaperäisen, luonnonmystillisen vaikutuksensa."
Se on selvä, että Saarenkylä on jättänyt jälkensä siellä syntyneisiin, asuneisiin, käymässä olleisiin ja myös kaikkiin meihin muilla kylillä asuviin muuramelaisiin. Saarenkylä on syvintä kauneutta, historiaa, kulttuurimaisemaa, kotikylää, sen asukkaiden lapsuuden sydän. Saarenkylä ei jätä ketään tunteettomaksi. Nyt näistä jäljistä, kylän tarinoista, ihmisistä ja heidän tunteistaan ja teoistaan saamme lukea juuri julkistetusta kyläkirjasta. Kirjan toimittajat ovat Saarenkylällä syntyneet sisarukset Puola Manninen ja Turo Manninen. Kirjan tekemiseen ovat osallistuneet lukuisat paikalliset ihmiset kertomalla kylän tarinoita ja antamalla siihen vanhoja kuva-aarteitaan. Kirjan nimi on Saarenkylä - Muuramen helmi.
Kerrassaan hieno kulttuuriteko. Laittaa talkootyöllä Saarenkylän tarinat kirjaan. Muistoksi jälkipolville. Iloksi itselle. Tiedoksi toisille. Minullakin on nyt oma kyläkirja. Tänä iltana otan sen heti lukukäsittelyyn ja sukellan Saarenkylän mielenkiintoisiin tarinoihin.
Kirja alkaa Eino Leino on kiteyttämillä kotiseuturakkaudellisilla sanoilla:
"Kotiseutu ei ole ainoastaan paikka, maisema tai näköala. Se ei ole ainoastaan kylä, kaupunki, kukkula tai järvenranta. Se on samalla syvintä itseämme. Se on määräävä tekijä suurelle osalle meidän henkistä olemustamme. Me emme saa missään niin voimakkaita vaikutuksia luonnosta kuin siellä elomme ensimmäisinä aamuina, iltoina ja keskipäivinä. Ja senkin jälkeen, kun me jo olemme kauas suureen maailmaan majoittuneet, se säilyttää meihin oman salaperäisen, luonnonmystillisen vaikutuksensa."
Se on selvä, että Saarenkylä on jättänyt jälkensä siellä syntyneisiin, asuneisiin, käymässä olleisiin ja myös kaikkiin meihin muilla kylillä asuviin muuramelaisiin. Saarenkylä on syvintä kauneutta, historiaa, kulttuurimaisemaa, kotikylää, sen asukkaiden lapsuuden sydän. Saarenkylä ei jätä ketään tunteettomaksi. Nyt näistä jäljistä, kylän tarinoista, ihmisistä ja heidän tunteistaan ja teoistaan saamme lukea juuri julkistetusta kyläkirjasta. Kirjan toimittajat ovat Saarenkylällä syntyneet sisarukset Puola Manninen ja Turo Manninen. Kirjan tekemiseen ovat osallistuneet lukuisat paikalliset ihmiset kertomalla kylän tarinoita ja antamalla siihen vanhoja kuva-aarteitaan. Kirjan nimi on Saarenkylä - Muuramen helmi.
Kerrassaan hieno kulttuuriteko. Laittaa talkootyöllä Saarenkylän tarinat kirjaan. Muistoksi jälkipolville. Iloksi itselle. Tiedoksi toisille. Minullakin on nyt oma kyläkirja. Tänä iltana otan sen heti lukukäsittelyyn ja sukellan Saarenkylän mielenkiintoisiin tarinoihin.
Kiveen hakattu
Jyväskylän seudun sotainvalidit ry täytti 70 vuotta 21.11.10. Sitä juhlistettiin samaisena päivänä upealla juhlalla Jyväskylän yliopiston juhlasalissa. Kutsukortin kannessa oli sanat Kiveen hakattu. Niin se on. Kiveen on hakattu varmasti montakin asiaa. Yksi asia, mikä pysyy: Veljeä ei jätetä. Ei tänäänkään. Sotainvalidit pitävät edelleen huolta toisistaan ja jäsenistään. Ja me nuoremmat saamme olla siinä rinnalla tukemassa tuota kallisarvoista aatetta.
Kauniit voimistelijatytöt esittivät teoksen Linnuton puu.
Kiitos kaikille osallisille upeasta juhlasta! Oi jospa oisit saanut olla mukana.
Kauniit voimistelijatytöt esittivät teoksen Linnuton puu.
Kiitos kaikille osallisille upeasta juhlasta! Oi jospa oisit saanut olla mukana.
Pääministeri Kiviniemen kanssa keskusteluissa
Pääministeri Mari Kiviniemi oli Jyväskylässä käymässä 16.11.10. Kiviniemi puhui Jyväskylän yliopiston juhlasalissa Martti Ahtisaari luennolla aiheesta Suomi, Eurooppa ja nouseva itä.
Tapasin Kiviniemen luennon jälkeen Jyväskylän kirjailijatalolla. Keskustelimme ajankohtaisista asioista, kuten Parashankkeen jatkosta, kuntaliitoksista, jätevesiasetuksesta, verotuksesta, ja monesta muusta.
Tapasin Kiviniemen luennon jälkeen Jyväskylän kirjailijatalolla. Keskustelimme ajankohtaisista asioista, kuten Parashankkeen jatkosta, kuntaliitoksista, jätevesiasetuksesta, verotuksesta, ja monesta muusta.
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Hyvä työyhteisö ei ole itsestään selvyys
Tänään olin pitkästä aikaa Talentia Keski-Suomen kokouksessa. Kokous oli sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattiyhdistyksen syyskokous ja aiheena olivat työelämäkysymykset. Talentian tulevaisuuden painopisteitä ammatillisen edunvalvonnan lisäksi tulevat olemaan hyvän työpaikan rakentamisen edellytykset. Saimme kuulla kaikenlaisia tarinoita työelämästä, niin hyviä kuin huonojakin.
Jäin pohtimaan hyvää työpaikkaa. Millainen se on? Mistä se koostuu? Mitkä tekijät siihen vaikuttavat? Aika helppo juttu vastata.. minulla nimittäin on erinomaisen hyvä työpaikka.
Työpaikkani on kerrassaan mainio työyhteisö. Siellä on lämmin ja hyvä ilmapiiri. Ympärillä ovat kannustavat ja yhteen hiileen puhaltavat työkamut. Kiusaamista en ole havainnut koskaan. Työtilat ovat kauniit, esteettiset, siistit. Sisäilmaongelmia ei ole ilmennyt. Asiakkaat ovat mahtavia, rakkaitakin. Lisäksi löytyy kukkia, tauluja, kodikkuutta, värejä, hyvää ruokaa, kahvihetkiä.. Jos itkettää voi itkeä ja saa lohdutusta. Jos naurattaa, se tarttuu ja raikuu pitkin käytäviä.
Tuloksetkin ovat sen mukaisia. Perustehtävä on täytetty kiitettävästi. Ammattitaito on kohdallaan. Osaamista löytyy. Asiakkaat ovat tyytyväisiä. Ostaja on tyytyväinen. Joka päivä voi mennä työmaalleen iloisin ilmein ja hymyssä suin. Totta kai joskus väsyttää ja kaikki maistuu puulta. Ehkäpä työtäkin on aika ajoin liikaa, mutta aina siitä on selvitty. Homma on kuitenkin hanskassa ja koen suurta työniloa. Voiko enempää työpaikalta odottaa.
Pikkujoulua vietimme työyhteisön kanssa Laukaassa, Järvilinnassa. Järvilinna oli upean jouluinen ja menuu se vasta mahtava olikin. Punainen Pirtti tekijöineen on saanut Järvilinnan elämään omannäköisesti. Suloisesti ja kauniisti. Kiitos Telkänpesän tykyryhmälle runsaasta pikkujouluohjelmasta, ja kaikista järjestelyistä.
Laukaan Järvilinnassa työpaikan pikkujoulutunnelmissa. Oli tosi lämminhenkinen ja mukava yhteinen ilta.
Työkamut laulaa "Aaaikuuinen naainen mä oon.."
Niin muuten, työmaani on Jyväskylän sotainvalidien asuntosäätiö. Säätiön johtajana on taas hyvä olla. Vanhusasiavaltuutetun pesti alkaa olla lopuillaan. Osaan entistä enemmän arvostaa yksintyöskentelyn jälkeen isoa työyhteisöä. Se kantaa heikkonakin hetkenä, antaa voimaa ja tukee. Hyvä työyhteisö ei ole itsestään selvyys.
Olen katsellut taas kerran ympärilleni, kuunnellut ihmisiä, ihmetellyt asioita, laittanut kiittimet ristiin ja ollut kiitollinen siitä, että saan olla niin onnekas. Ihmiset ovat parasta toiselle ihmiselle.
Jäin pohtimaan hyvää työpaikkaa. Millainen se on? Mistä se koostuu? Mitkä tekijät siihen vaikuttavat? Aika helppo juttu vastata.. minulla nimittäin on erinomaisen hyvä työpaikka.
Työpaikkani on kerrassaan mainio työyhteisö. Siellä on lämmin ja hyvä ilmapiiri. Ympärillä ovat kannustavat ja yhteen hiileen puhaltavat työkamut. Kiusaamista en ole havainnut koskaan. Työtilat ovat kauniit, esteettiset, siistit. Sisäilmaongelmia ei ole ilmennyt. Asiakkaat ovat mahtavia, rakkaitakin. Lisäksi löytyy kukkia, tauluja, kodikkuutta, värejä, hyvää ruokaa, kahvihetkiä.. Jos itkettää voi itkeä ja saa lohdutusta. Jos naurattaa, se tarttuu ja raikuu pitkin käytäviä.
Tuloksetkin ovat sen mukaisia. Perustehtävä on täytetty kiitettävästi. Ammattitaito on kohdallaan. Osaamista löytyy. Asiakkaat ovat tyytyväisiä. Ostaja on tyytyväinen. Joka päivä voi mennä työmaalleen iloisin ilmein ja hymyssä suin. Totta kai joskus väsyttää ja kaikki maistuu puulta. Ehkäpä työtäkin on aika ajoin liikaa, mutta aina siitä on selvitty. Homma on kuitenkin hanskassa ja koen suurta työniloa. Voiko enempää työpaikalta odottaa.
Pikkujoulua vietimme työyhteisön kanssa Laukaassa, Järvilinnassa. Järvilinna oli upean jouluinen ja menuu se vasta mahtava olikin. Punainen Pirtti tekijöineen on saanut Järvilinnan elämään omannäköisesti. Suloisesti ja kauniisti. Kiitos Telkänpesän tykyryhmälle runsaasta pikkujouluohjelmasta, ja kaikista järjestelyistä.
Laukaan Järvilinnassa työpaikan pikkujoulutunnelmissa. Oli tosi lämminhenkinen ja mukava yhteinen ilta.
Työkamut laulaa "Aaaikuuinen naainen mä oon.."
Niin muuten, työmaani on Jyväskylän sotainvalidien asuntosäätiö. Säätiön johtajana on taas hyvä olla. Vanhusasiavaltuutetun pesti alkaa olla lopuillaan. Osaan entistä enemmän arvostaa yksintyöskentelyn jälkeen isoa työyhteisöä. Se kantaa heikkonakin hetkenä, antaa voimaa ja tukee. Hyvä työyhteisö ei ole itsestään selvyys.
Olen katsellut taas kerran ympärilleni, kuunnellut ihmisiä, ihmetellyt asioita, laittanut kiittimet ristiin ja ollut kiitollinen siitä, että saan olla niin onnekas. Ihmiset ovat parasta toiselle ihmiselle.
Superpallo-efekti
Kuuntelin eilessäpäivänä Keski-Suomen Osuuspankin hallintoneuvoston kokouksessa Pellervon taloustutkimuksen asiantuntijaa Pasi Holmia kansantalouden tulevista näkymistä. Nooh, nyt elellään kohtuullisia talouskasvun aikoja, mutta kuntasektorille ei ole luvassa tulevina vuosina mitään auvoista olotilaa. Mieleen jäi termi SUPERPALLO-efekti. Talous syöksyi lujaa alaspäin, siis viimeksi vuonna 2008-09. Siitä se superpallomaisesti kimmahti taas ylös. Vuosi 2010 onkin ollut taas nousuaikaa. Kansantalouden tulos on kasvanut 3-4%. Se on ihan kelpo kasvuluku. Tulevana vuonna 2011 ennustetaan kasvun taas hiipuvan, ainakin pienentyvän kuluvasta vuodesta. Superpallo menee jälleen alaspäin. Siitä se heiluriliike pikkuhiljaa tasaantuu. Kuntatalouden suhteen saamme elää kunnissa niukkuuden aikoja jatkossakin. Nyöriä on kiristettävä rahamassin ympärillä. Illuusioon, että ”nythän meillä menee hyvin”, ei ole varaa. Tuskin missään kunnassa.
Talous pomppii tällä hetekellä kuin superpallo. Kovaa kyytiä alas ja ylös.. kunnes pikkuhiljaa tasaantuu. (Kuva freewebs.com)
Nykyinen hallitus on onnistunut ja epäonnistunut. Riippuen asiasta. Työllisyyden hoito on onnistunutta. Siitä täytyy antaa kiitos! Hallituksen taannoinen elvytys oli oikea-aikaista ja tuloksekasta. Mehän menetimme viime vuosien lamassa 100 000 työpaikkaa. Suurimman osan näistä olemme saaneet takaisin. Pahimpina laman aikoina lomautetut ovat jälleen töissään. Edellä mainittu kansantalouden kasvu on tuonut tullessaan työpaikkoja lisää. Uudet energiaratkaisut tuovat ennusteen mukaan tulevina vuosina jopa noin 40 000 uutta työpaikkaa. Hienoa ja hyvä näin!
Joulumyynnin ennustetaan kasvavan jälleen. Viime joulun 2009 myynti ei ollut ihan odotusten mukainen. Tänä vuonna eläkeläiset kuulemma pelastavat paljon. He kuluttavat erityisesti jouluna. Säästämisen ennustetaan vähenevän lähitulevaisuudessa. Ja sehän tarkoittaa kasvun kulutusta. Pyörät pyörivät ja talouden rattaat rullaavat. Kassat kilisevät. Olen joskus kritisoinut jatkuvan kasvun ihannointia. Toki edelleen ajattelen, että ihminen pärjää vähemmälläkin. Ja yltäkylläisyys sairastuttaa. Kasvu tuo kuitenkin tullessaan perheille työtä sekä leipää ja sitä kautta kaikille hyvinvointia. Siitä ei pääse mihinkään. Siksi kasvua on tavoiteltava.
Talous pomppii tällä hetekellä kuin superpallo. Kovaa kyytiä alas ja ylös.. kunnes pikkuhiljaa tasaantuu. (Kuva freewebs.com)
Nykyinen hallitus on onnistunut ja epäonnistunut. Riippuen asiasta. Työllisyyden hoito on onnistunutta. Siitä täytyy antaa kiitos! Hallituksen taannoinen elvytys oli oikea-aikaista ja tuloksekasta. Mehän menetimme viime vuosien lamassa 100 000 työpaikkaa. Suurimman osan näistä olemme saaneet takaisin. Pahimpina laman aikoina lomautetut ovat jälleen töissään. Edellä mainittu kansantalouden kasvu on tuonut tullessaan työpaikkoja lisää. Uudet energiaratkaisut tuovat ennusteen mukaan tulevina vuosina jopa noin 40 000 uutta työpaikkaa. Hienoa ja hyvä näin!
Joulumyynnin ennustetaan kasvavan jälleen. Viime joulun 2009 myynti ei ollut ihan odotusten mukainen. Tänä vuonna eläkeläiset kuulemma pelastavat paljon. He kuluttavat erityisesti jouluna. Säästämisen ennustetaan vähenevän lähitulevaisuudessa. Ja sehän tarkoittaa kasvun kulutusta. Pyörät pyörivät ja talouden rattaat rullaavat. Kassat kilisevät. Olen joskus kritisoinut jatkuvan kasvun ihannointia. Toki edelleen ajattelen, että ihminen pärjää vähemmälläkin. Ja yltäkylläisyys sairastuttaa. Kasvu tuo kuitenkin tullessaan perheille työtä sekä leipää ja sitä kautta kaikille hyvinvointia. Siitä ei pääse mihinkään. Siksi kasvua on tavoiteltava.
torstai 11. marraskuuta 2010
Veni, vidi, vici
Veni, vidi, vici - Tulin, näin ja voitin
Ei voi kuin ihmetellä, ihailla ja onnitella. Nimittäin Muuramen tuoreinta liikuntaseuraa, Sykettä, menestyksekkäästä ensimmäisestä toimintavuodestaan. Syke tuli, näki tarpeen ja voitti oman paikkansa muuramelaisten liikuttajana. Vuodessa liikuntaseurasta on kehittynyt uskomattoman tuloksekas ja monipuolista liikuntaa tarjoava yhdistys. Ammattitaitoiset ja osaavat ohjaajat vetävät niin aikuisille kuin lapsillekin jumpat, bailatinot, kahvakuulat ja tarzankerhot. Käytössä ovat olleet ulko- sekä sisäkentät. Pääosin muuramelaisten perheenäitien vapaaehtoisvoimin pyörivä liikuntaseura on yksi muuramelainen menestystarina. Se tekee, joka osaa. Näinhän se on. Hienoa Syke.
Muuramen Syke ry, lue lisää www.muuramensyke.fi
Liikunta ja urheilu ovat olleet aina muuramelaisille merkittävä harrastusmuoto. Muuramen Yritys, Muuramen Urheilijat, MuurLe, Muuramen Mursut, ja monet muut seurat kokoavat toimintansa ääreen satoja kuntalaisia. Paikallisurheilu on kiinteä osa muuta järjestökulttuuria. Urheiluseuroissa ei pelkästään urheilla ja kilpailla. Seurat ovat myös merkittäviä kulttuurivaikuttajia. Urheilu tarjoaa suurelle yleisölle lukemattoman määrän viihdyttäviä ja elämyksellisiä hetkiä. Muuramessakin on omia urheilusankareita. On hyvä huomata, että ponnistetaan sitä pienemmästäkin kunnasta maailman mestaruuksiin. Muuramen menestyneet yksilöurheilijat ja joukkueet ovat kautta aikain vieneet kuntaamme maailmankartalle. Urheilusankareilla on myös tärkeä asema kasvavan nuorison esikuvina ja innoittajina terveeseen elämäntapaan. Muutoinkin seurat tekevät vapaaehtoisvoimin suunnattoman määrän kasvatustyötä. Muuramelaisten ikääntyessä liikunnan tärkeys korostuu entisestään. Seurat toimivat myös tärkeänä kansanterveyden edistäjinä. Kiitos tästä kaikesta lukuisten muuramelaisten seurojen vetäjille ja valmentajille.
Ihmisille on tärkeää tuntea kuuluvansa yhteisöihin ja sosiaalisiin verkostoihin. Urheiluseurojen lisäksi Muuramessa asukas- ja kyläyhdistykset tarjoavat mahdollisuuksia ihmisten kohtaamisiin ja mielekkääseen toimintaan. Asukastoiminnan tavoitteena on saada kaikenikäiset muuramelaiset osallistumaan ja vaikuttamaan elinympäristöään koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Monilta asuinalueilta ja kyliltä on kuulunut mukavia viestejä aktiivisesta toiminnasta. On leikkikenttien kunnostuksia, sikajuhlia, rantojen siivoamisia, grilli-iltoja, kirpputoreja ja vaikka mitä talkoita. Asukasyhdistysten toiminta edistää yhteisöllisyyttä ja ihmisläheisyyttä. Turvallinen ja viihtyisä Muurame on meidän kaikkien oikeus ja velvollisuus.
Yhdistyksiä ja yhteisöjä on Muuramessa moneen lähtöön. Niillä kaikilla on tavoitteensa, paikkansa ja jäsenensä. Yhteisötoiminta on kouriintuntuvaa ja elävää. Yhteisöt ohjaavat arvojamme, kasvattavat lapsiamme, avartavat näkökantoja ja lisäävät suvaitsevaisuutta toisiamme kohtaan. Lopuksi täytyy mainita yksi yhdistys, joka myös kokoaa yhteen muuramelaisia. Yhdistys, joka on aktiivinen ja vahvistaa merkittävällä tavalla kuntamme identiteettiä. Muuramen Yrittäjät. Muurame sai tänä vuonna kunniakkaan kolmannen sijan valtakunnallisessa mittelössä olla Suomen yrittäjäystävällisin kunta. Onnittelut tästä saavutuksesta!
Keskustan valtuustoryhmän juttu Muuramelainen-lehdessä syyskuussa 2010
Ei voi kuin ihmetellä, ihailla ja onnitella. Nimittäin Muuramen tuoreinta liikuntaseuraa, Sykettä, menestyksekkäästä ensimmäisestä toimintavuodestaan. Syke tuli, näki tarpeen ja voitti oman paikkansa muuramelaisten liikuttajana. Vuodessa liikuntaseurasta on kehittynyt uskomattoman tuloksekas ja monipuolista liikuntaa tarjoava yhdistys. Ammattitaitoiset ja osaavat ohjaajat vetävät niin aikuisille kuin lapsillekin jumpat, bailatinot, kahvakuulat ja tarzankerhot. Käytössä ovat olleet ulko- sekä sisäkentät. Pääosin muuramelaisten perheenäitien vapaaehtoisvoimin pyörivä liikuntaseura on yksi muuramelainen menestystarina. Se tekee, joka osaa. Näinhän se on. Hienoa Syke.
Muuramen Syke ry, lue lisää www.muuramensyke.fiLiikunta ja urheilu ovat olleet aina muuramelaisille merkittävä harrastusmuoto. Muuramen Yritys, Muuramen Urheilijat, MuurLe, Muuramen Mursut, ja monet muut seurat kokoavat toimintansa ääreen satoja kuntalaisia. Paikallisurheilu on kiinteä osa muuta järjestökulttuuria. Urheiluseuroissa ei pelkästään urheilla ja kilpailla. Seurat ovat myös merkittäviä kulttuurivaikuttajia. Urheilu tarjoaa suurelle yleisölle lukemattoman määrän viihdyttäviä ja elämyksellisiä hetkiä. Muuramessakin on omia urheilusankareita. On hyvä huomata, että ponnistetaan sitä pienemmästäkin kunnasta maailman mestaruuksiin. Muuramen menestyneet yksilöurheilijat ja joukkueet ovat kautta aikain vieneet kuntaamme maailmankartalle. Urheilusankareilla on myös tärkeä asema kasvavan nuorison esikuvina ja innoittajina terveeseen elämäntapaan. Muutoinkin seurat tekevät vapaaehtoisvoimin suunnattoman määrän kasvatustyötä. Muuramelaisten ikääntyessä liikunnan tärkeys korostuu entisestään. Seurat toimivat myös tärkeänä kansanterveyden edistäjinä. Kiitos tästä kaikesta lukuisten muuramelaisten seurojen vetäjille ja valmentajille.
Ihmisille on tärkeää tuntea kuuluvansa yhteisöihin ja sosiaalisiin verkostoihin. Urheiluseurojen lisäksi Muuramessa asukas- ja kyläyhdistykset tarjoavat mahdollisuuksia ihmisten kohtaamisiin ja mielekkääseen toimintaan. Asukastoiminnan tavoitteena on saada kaikenikäiset muuramelaiset osallistumaan ja vaikuttamaan elinympäristöään koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Monilta asuinalueilta ja kyliltä on kuulunut mukavia viestejä aktiivisesta toiminnasta. On leikkikenttien kunnostuksia, sikajuhlia, rantojen siivoamisia, grilli-iltoja, kirpputoreja ja vaikka mitä talkoita. Asukasyhdistysten toiminta edistää yhteisöllisyyttä ja ihmisläheisyyttä. Turvallinen ja viihtyisä Muurame on meidän kaikkien oikeus ja velvollisuus.
Yhdistyksiä ja yhteisöjä on Muuramessa moneen lähtöön. Niillä kaikilla on tavoitteensa, paikkansa ja jäsenensä. Yhteisötoiminta on kouriintuntuvaa ja elävää. Yhteisöt ohjaavat arvojamme, kasvattavat lapsiamme, avartavat näkökantoja ja lisäävät suvaitsevaisuutta toisiamme kohtaan. Lopuksi täytyy mainita yksi yhdistys, joka myös kokoaa yhteen muuramelaisia. Yhdistys, joka on aktiivinen ja vahvistaa merkittävällä tavalla kuntamme identiteettiä. Muuramen Yrittäjät. Muurame sai tänä vuonna kunniakkaan kolmannen sijan valtakunnallisessa mittelössä olla Suomen yrittäjäystävällisin kunta. Onnittelut tästä saavutuksesta!
Keskustan valtuustoryhmän juttu Muuramelainen-lehdessä syyskuussa 2010
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
Suomen laadukkain K-market löytyy Keski-Suomesta - Muuramesta
Muuramen yrittäjät ovat mukavaa, positiivista ja osaavaa sakkia. Yrittäjät olivat taas kerran koolla, yhdessä meidän kunnan päättäjien kanssa. Syysiltaa vietimme Tilausravintola Wuolteessa 4.11.10. Wuolle on uuden ja tuoreen muuramelaisen yrittäjän Susanna Penttisen Bistro. Olipas upeat ja edustavat tilat, Muuramen keskustassa, joen rannalla. Illan aikana kuultiin Jykesin kuulumisia, kunnan kuulumisia ja tietysti Muuramen yrittäjien kuulumisia. Ja lopuksi Wuolteen iltapala vei kielen mennessään.
Wuolle tarkoittaa joen vuolaimmin ja kiivaimmin juoksevaa kohtaa. Tämäkin tuli tiedoksi yrittäjien syystapaamisessa, Ravintola Wuolteessa. Ja totta, Wuolle sijaitsee juuri siinä kohtaa Muuramejoen rannalla, jossa vesi tyrskyää, vuoljuu valtoimenaan. Tulee latvavesistöltä, ylhäältä Muuratjärveltä, ja menee alas kohti Päijännettä.
Muuramen K-Kauppa on Suomen laadukkain
Minun lähikauppani on Suomen laadukkain. Jes. Olen sen tiennyt, tuntenut, kokenut ilman tutkimustakin, joka tehtiin aiemmin tänä vuonna. Senhän tietää jo siitä, kun astun kauppaan, ja saan ystävällisen ja iloisen tervehdyksen jo kynnyksellä. HIENOA ja UPEETA, K-market Herkkuvuori sekä K-kauppiaat Pekka ja Maarit Kukkonen! Muuramen yrittäjät ovat ihmeellisiä. Aina ruukaa onnistua.
Suurjyväskylän lehdessä 3.11.10 on juttua palvelevasta Muuramen K-kaupasta:
http://www.sjl.fi/web/pdf/201044_la/sjl03p14.pdf
Muuramen Yrittäjillä on Facebookissa omat sivut. K äyhän tsekkamaassa tulevia ja menneitä juttuja. http://www.facebook.com/muuramenyrittajat
Wuolle tarkoittaa joen vuolaimmin ja kiivaimmin juoksevaa kohtaa. Tämäkin tuli tiedoksi yrittäjien syystapaamisessa, Ravintola Wuolteessa. Ja totta, Wuolle sijaitsee juuri siinä kohtaa Muuramejoen rannalla, jossa vesi tyrskyää, vuoljuu valtoimenaan. Tulee latvavesistöltä, ylhäältä Muuratjärveltä, ja menee alas kohti Päijännettä.
Muuramen K-Kauppa on Suomen laadukkain
Minun lähikauppani on Suomen laadukkain. Jes. Olen sen tiennyt, tuntenut, kokenut ilman tutkimustakin, joka tehtiin aiemmin tänä vuonna. Senhän tietää jo siitä, kun astun kauppaan, ja saan ystävällisen ja iloisen tervehdyksen jo kynnyksellä. HIENOA ja UPEETA, K-market Herkkuvuori sekä K-kauppiaat Pekka ja Maarit Kukkonen! Muuramen yrittäjät ovat ihmeellisiä. Aina ruukaa onnistua.
Suurjyväskylän lehdessä 3.11.10 on juttua palvelevasta Muuramen K-kaupasta:
http://www.sjl.fi/web/pdf/201044_la/sjl03p14.pdf
Muuramen Yrittäjillä on Facebookissa omat sivut. K äyhän tsekkamaassa tulevia ja menneitä juttuja. http://www.facebook.com/muuramenyrittajat
Ihmettä kerrakseen
Eräänä alkutalven kuulaana päivä. Kirkkaiden jäiden aikaan, Lievestuoreen järven jäällä, mökin edustalla. Ankkuri pilkotti jään alta. Nökötti järven pohjassa. Löytämisen riemua. Nyt se on tässä. Mökin pihassa. Ihmettä kerrassaan. Kenen paatista lie aikanaan pudonnut. Satakunta vuotta sitten? Ken tietää. Varmasti harmitti hukkaajaansa. Iso ja upea ankkuri.
Vanha vene on löytänyt käyttötarkoituksen. Se kukkii.
Vanhapoika ja 14 nuppua. Ensi yönä aukeaa, tuoksuu, huumaa, houkuttaa.
Valkeat kuulaat. Kuulaan valkeat, ja niin makeat.
Syksyn puuhisteluita
Syksy saa, elämä kulkuaan jatkaa. Vanha polkupyörä mökin aitan edustalla. Kesäneilikasta on tullut syysneilikka. 
Lapsukaiset hurjastelevat syksyisellä Päijänteellä.
Syyslomalla Laukaassa mökillä ja metsässä. Pihkassa yltäpäältä, mutta tulostakin syntyi.. Tikku- tahi rankakasoja, kunkin maun mukaan. Sauna niillä lämpiää joka tapauksessa, ja joku päivä.
Kuhan pyynnissä Lievestuoreenjärvellä.
Mökin maisemissa. Ruiskuhilaat syksyllä 2010.
Isomummo 95 vuotta
Meidän perheen Isomummo täytti tänä syksynä 95 vuotta. Mummo asuu vielä itsekseen omassa kodissaan. Siinä on tavoittelemista meille nuoremmille.
Pitkä elämä on suuren kiitollisuuden aihe. Varsinkin kun sen on saanut elää suht terveenä, ja läheisten ympäröimänä.
Äitipauliina ja äidin lapsi. Lapset kasvaa ja ikää tulee, mutta äidin syli on aina avoinna. Kun maailman murheet painaa lasta, äiti ei koskaan lakkaa rakastamasta. Niin se on.
Isoisoäidin isän tekemä sänky, joskus sata vuotta sitten. Isoäidin tekemä tilkkutyö. Lapseni sänky. Sukupolvien ketju elää, ja sen katkeamattomuus on meille elinehto.
Pitkä elämä on suuren kiitollisuuden aihe. Varsinkin kun sen on saanut elää suht terveenä, ja läheisten ympäröimänä.
Äitipauliina ja äidin lapsi. Lapset kasvaa ja ikää tulee, mutta äidin syli on aina avoinna. Kun maailman murheet painaa lasta, äiti ei koskaan lakkaa rakastamasta. Niin se on.
Isoisoäidin isän tekemä sänky, joskus sata vuotta sitten. Isoäidin tekemä tilkkutyö. Lapseni sänky. Sukupolvien ketju elää, ja sen katkeamattomuus on meille elinehto.
Keskustan Keski-Suomen piirikokouksessa Keuruulla 30.10.10
Keskustan Keski-Suomen piiri oli koolla syyskokouksessaan Keuruulla 30.10.10. Kokous pidettiin Pohjoislahden nuorisoseuran talolla, Männistöllä. Kokouksessa mm. nimettiin lisää keskustan kansanedustajaehdokkaita. Kokous kesti koko päivän, mutta keuruulaiset pitivät kokousväestä hyvää huolta keittoineen ja muineen. Tunnelma oli hyvä ja positiivinen. Keskustalla on erinomainen ja edustava joukko kansanedustajaehdokkaita. Mukava on lähteä yhdessä vaalityöhön! Kiitos paljon kaikille hyvästä kokouksesta, erityisesti Keuruun naisille kokousjärjestelyistä!
Kansanedustajaehdokkaat Tuulia Ikkelä-Koski Jyväskylästä ja Pirjo Vuorenpää Laukaasta. Tuumiskeltiin, että tehdään tulevina kuukausina positiivisuutta ja hyvää mieltä pursuava vaalikampanja. Tehdään yhteistyötä ja tuetaan toinen toistamme. Näin syntyy kaikille paras vaalitulos. Keskellä sivuttain Keski-Suomen Keskustan uusi puheenjohtaja Leila Lindell. Onnea ja menestystä Leilalle!
Pauliina ja "karstunen" Teijo Peltonen kokoustunnelmissa.
Kansanedustajaehdokkaat Tuulia Ikkelä-Koski Jyväskylästä ja Pirjo Vuorenpää Laukaasta. Tuumiskeltiin, että tehdään tulevina kuukausina positiivisuutta ja hyvää mieltä pursuava vaalikampanja. Tehdään yhteistyötä ja tuetaan toinen toistamme. Näin syntyy kaikille paras vaalitulos. Keskellä sivuttain Keski-Suomen Keskustan uusi puheenjohtaja Leila Lindell. Onnea ja menestystä Leilalle!
Pauliina ja "karstunen" Teijo Peltonen kokoustunnelmissa.
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
Vanhusten asialla – ja ylpeä siitä
Olen saanut tehdä viimeiset kolme vuotta vanhusasiavaltuutetun työtä, ensimmäisenä ja ainoana Suomessa. Työ on ollut eräänlainen tienraivaus ja pilottikokeilu ikääntyvien aseman vahvistamiseksi ja oikeuksien puolustamiseksi. Vanhusasiavaltuutetun työmaa on käymässä loppua kohti vuoden 2010 aikana. Olen palailemassa entisiin töihini Jyväskylän Sotainvalidien Asuntosäätiön johtajaksi. Säätiössä toimintani on ollut palvelutalojen rakentamista ja hoivapalvelujen tuottamista ikäihmisille. Työtä olen saanut tehdä veteraaneilta perityn kallisarvoisen periaatteen ”Veljeä ei jätetä” – arvon pohjalta. Tämän arvon varaan on ollut hienoa tehdä myös vanhusasiatyötä.
Olen kokenut monesti, että minua on onnistanut ja siunattu, kun olen saanut tehdä työtä veteraanisukupolven ja muiden iäkkäiden ihmisten kanssa työtä. Niin paljon olen heiltä oppinut näinä vuosina. Olen kokenut vanhustyön antoisana ja arvokkaana työsarkana. Olen vanhusten asialla – ja ylpeä siitä.
Hyvää vanhustenviikkoa kaikille!
Vietämme tällä hetkellä valtakunnallista vanhusten viikkoa. Viikon teema tänä vuonna on : meitä on moneksi. Sitä juhlistetaan ja vietetään monin eri tavoin kunnissa, palvelukodeissa, päiväkeskuksissa. Teeman mukaan meitä ihmisiä on tosiaan moneen lähtöön, niin sanotusti joka junaan. Vanhetessamme meidän ominaispiirteet monesti vain vahvistuvat, ja tulemme yhä enemmän omaksi itseksemme. Nuoruudessa oman itsensä etsiminen on haurasta, ja silloin halutaan olla enemmän toistemme kaltaisia. Ei niinkään uskalleta erottua, olla omia persooniamme. Ikä vapauttaa monesta turhasta. Halusta olla jotain, mitä ei ehkä olekaan.
Olen huomannut, että monta kertaa ikäihmisistä ajatellaan, että he ovat samaa harmaata väkeä, joilla on samanlaiset tarpeet, toiveet ja halut. Kaikkia heitä hoidetaan samassa isossa laitoksessa, ja tarjotaan heille samaa palvelua. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Ikäihmisten joukko tulee olemaan yhä moninaisempaa. Meille kertyneet ikävuodet eivät kerro meistä juurikaan mitään. Ikä ei kerro terveydentilasta, toiveista, unelmista tai elämänhalusta. Tämä haastaa ikäihmisten parissa työtä tekevät ammattilaiset, suunnittelijat sekä myös kuntapäättäjät ajattelemaan ja toimimaan uudella tavalla. Palvelut ovat räätälöitävä kaikille omanlaisiksi, kullekin sopiviksi, jokaisen omista tarpeista lähteviksi. Tämä on sitä todellista asiakaslähtöisyyttä.
On hyvä, että vanhustenviikolla on oma teemansa. Se on varmasti harkittu tänä vuonakin aikaamme sopivaksi. Meitä on moneksi – Luotetaan itseemme ja ollaan onnellisia omanlaisista juuristamme, työelämästä, perheestä, lapsista, lapsenlapsista ja kodista. Toivottavasti jokainen pystyisi katsomaan omaa elettyä elämää tyytyväisin mielin, ja sanomaan, että minulla on ollut hyvä elämä. Oli sitten elämällä pituutta minkä verran tahansa. Minunlainen elämä, vaikkeivat kaikki toiveet toteutuneet, ja elämään on mahtunut raskaitakin aikoja. Kun kaikesta huolimatta voi laittaa kädet ristiin, ja kiittää siitä mitä on elämältä saanut, eikä surra sitä, mitä ei ole ollut mahdollista saada, niin elämä on elämänmakuista ja onnellista. Hyvä elämä eri rakennut ulkoisten puitteiden, rahan tai maineen varaan.
Vanhusasiavaltuutetun työn punainen lanka on ikäihmisen ääni
Vanhusasiavaltuutetun työn tärkein asia, työn punainen lanka on ollut Ikäihmisen äänen vahvistaminen sekä oikeuksien ja aseman parantaminen.
Tärkeintä työssä on ollut kuulla oikeasti, mitä ikäihmisillä on sanottavaa ja mitä heille kuuluu. Miten he haluavat, että heitä palvellaan ja autetaan, kun siihen tulee tarvis. Mitä tarpeita ja toiveita heillä on. Erityisen tärkeätä on kuulla heitä, joita kukaan ei huomaa, näe eikä kuule. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä, jotka eivät saa sanaa suustaan, eivät ole tässä päivässä kiinni, ja ovat kenties sänkyihin tai koteihinsa sidottuja. Tätä vaiennettua ikääntyvien ääntä, olen halunnut työssäni viedä eteenpäin, niin paljon kuin minulle on annettu siihen mahdollisuuksia.
Kolmen (tai oikeastaan 20) vuoden kokemuksella voin sanoa, että vanhusasioiden yhtenäiselle tarkastelulle on olemassa suuri tilaus. Olen saanut kutsuja erääseen jos toiseenkin pöytään, työryhmään, palvelukotiin ja kouluun. Yhteistyölle ikäihmisten asioiden tiimoilta on ollut todella paljon tarvetta. Ja aina olen jaksanut muistaa kristallin kirkkaana työn johtotähden: Ikääntyvät ihmiset ja sen, että olen nimenomaan heidän äänenä ja äänitorvena yhteistyön areenoilla. Vanhusten aseman vahvistamista olen saanut tehdä yhteisessä rintamassa eläkeläisjärjestöjen kanssa, vanhus- ja potilasjärjestöjen kanssa, kunnissa ja seurakunnissa.
Vanhustyön ja vanhusten aseman yhtenäinen arviointi ei ole tänä päivänä helppoa. Vanhustenhuollon palvelujärjestelmä on kovin pirstaleinen ja monimutkainen. On monenlaista toimijoita ja työskentelyarvoja. Joskus on tuntunut, että tärkein asia, vanhus ja hänen tarpeensa, eivät tule riittävästi nähdyksi ja kuulluksi. Aina myöskään kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa niin kuin pitäisi.
Vanhuspalvelulaki tarvitaan avuksi
Jotta vanhusten oikeus saada tarvittavia palveluja toteutuisi, siihen tarvitaan tulevaisuudessa lainsäädäntöä avuksi. Jopa vanhusten suojelulaki voisi olla paikallaan. Lapsia ja nuoria meillä suojellaan lailla, sehän on aivan oikein ja täytyykin olla niin. Mutta kyllä vanhus, ei saa sanaa suustaan, ja jolla ei ole omaisia, on yhtälailla suojelun tarpeessa. Vanhuspalvelulaki on meille luvassa. Se on hieno asia. Laki on tällä hetkellä alkuvaiheen valmistelussa. Itselläni on ollut mahdollisuus olla mukana lakityöryhmän rinnalla tuomassa vanhusnäkökulmaa lain valmistelutyöhön. Ensi keväänä 2011 vanhuspalvelulaista on tarkoitus olla luonnos valmiina.
Lakia tarvitaan nimenomaan avuksi. Se on aivan totta. Läheskään kaikkia tarvittavia muutoksia ja asioita ei voida sitoa lakiin. Lailla ja rahalla ei ratkaista vanhusasioita.
Vanhuskysymyksen keskeisin asia on ihmisarvo. Asenteemme ikääntyviin ihmisiin on lain rinnalla yhtä tärkeä asia. Voisinpa melkein sanoa, että asenne on se tärkein asia. Vanhuus on yhtälailla luojan lahja kuin nuoruuskin ja se kuuluu tärkeänä ja luonnollisena osana ihmisten elämänkaareen. Vanhuus ei ole tauti, josta pitäisi parantua. Meille syötetään helposti asennetta, että vanhuus pitäisi ehkäistä. Torjua kokonaan, pois näköpiiristä. Ja asennetta, että kaikkien pitäisi olla tehokkaita ja tuotteliaita. Tehdä sitä ja olla tätä.
Sen pitää riittää, että ollaan ihmisiä. Ihmisarvo on ehdoton ja sitä ei tarvitse erikseen ansaita. Meillä on myös lupa vanheta, oikeus olla rauhassa ja oikeus levätä. On oikeus olla myös toisten autettavissa, silloin jos elämä siihen pisteeseen meidät johdattaa.
Pärjäämisen ja tehokkuuden korostaminen eivät tee hyvää myöskään meidän lapsille tai nuorille. Lapset kaipaavat ja tarvitsevat vanhempiaan tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Ihminen tarvitsee ihmistä, kehittyäkseen ihmiseksi ja ollakseen itse ihminen. Nykylasten ja perheiden kiireistä elämää kun seuraa, niin tulee mieleen: Että olisipa enemmän yhteistä aikaa. Että olisi joku, joka kuuntelee ja välittää ja sanoo, että olet minulle rakas. Sitähän me ihmiset eniten tarvitsemme. Että olemme tarpeellisia ja rakkaita jollekin toiselle. Tämä pätee niin nuoriin kuin vanhoihinkin. Mikä onkaan parempaa, kun olemme vanhoja ja voimamme ovat heikentyneet, kun silloin meidän vierellä on joku, joka katsoo rakastaen ja sanoo, että älä huoli huomisesta, minä pidän sinusta huolen elämäsi loppuun asti.
Minulla on ollut ihana työmaa – vanhusten puolesta on ollut hienoa tehdä työtä. Olen iloinnut jokaisesta työpäivästä, vaikka työ ei ole aina ollut helppoa. Nopeaan aikaansaamiseen tottuneena on ollut haastavaa tehdä työtä, jossa kädenjälkeä on vaikea nähdä. Mutta.. yrittänyttä ei laiteta. Voimani olen vanhusasiavaltuutetun työhön saanut ikäihmisistä itsestään. Ilman heitä, heidän kohtaamistaan ja kuulemistaan, vanhusasiavaltuutetun työllä ei ole mitään merkitystä.
Olen kokenut monesti, että minua on onnistanut ja siunattu, kun olen saanut tehdä työtä veteraanisukupolven ja muiden iäkkäiden ihmisten kanssa työtä. Niin paljon olen heiltä oppinut näinä vuosina. Olen kokenut vanhustyön antoisana ja arvokkaana työsarkana. Olen vanhusten asialla – ja ylpeä siitä.
Hyvää vanhustenviikkoa kaikille!
Vietämme tällä hetkellä valtakunnallista vanhusten viikkoa. Viikon teema tänä vuonna on : meitä on moneksi. Sitä juhlistetaan ja vietetään monin eri tavoin kunnissa, palvelukodeissa, päiväkeskuksissa. Teeman mukaan meitä ihmisiä on tosiaan moneen lähtöön, niin sanotusti joka junaan. Vanhetessamme meidän ominaispiirteet monesti vain vahvistuvat, ja tulemme yhä enemmän omaksi itseksemme. Nuoruudessa oman itsensä etsiminen on haurasta, ja silloin halutaan olla enemmän toistemme kaltaisia. Ei niinkään uskalleta erottua, olla omia persooniamme. Ikä vapauttaa monesta turhasta. Halusta olla jotain, mitä ei ehkä olekaan.
Olen huomannut, että monta kertaa ikäihmisistä ajatellaan, että he ovat samaa harmaata väkeä, joilla on samanlaiset tarpeet, toiveet ja halut. Kaikkia heitä hoidetaan samassa isossa laitoksessa, ja tarjotaan heille samaa palvelua. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Ikäihmisten joukko tulee olemaan yhä moninaisempaa. Meille kertyneet ikävuodet eivät kerro meistä juurikaan mitään. Ikä ei kerro terveydentilasta, toiveista, unelmista tai elämänhalusta. Tämä haastaa ikäihmisten parissa työtä tekevät ammattilaiset, suunnittelijat sekä myös kuntapäättäjät ajattelemaan ja toimimaan uudella tavalla. Palvelut ovat räätälöitävä kaikille omanlaisiksi, kullekin sopiviksi, jokaisen omista tarpeista lähteviksi. Tämä on sitä todellista asiakaslähtöisyyttä.
On hyvä, että vanhustenviikolla on oma teemansa. Se on varmasti harkittu tänä vuonakin aikaamme sopivaksi. Meitä on moneksi – Luotetaan itseemme ja ollaan onnellisia omanlaisista juuristamme, työelämästä, perheestä, lapsista, lapsenlapsista ja kodista. Toivottavasti jokainen pystyisi katsomaan omaa elettyä elämää tyytyväisin mielin, ja sanomaan, että minulla on ollut hyvä elämä. Oli sitten elämällä pituutta minkä verran tahansa. Minunlainen elämä, vaikkeivat kaikki toiveet toteutuneet, ja elämään on mahtunut raskaitakin aikoja. Kun kaikesta huolimatta voi laittaa kädet ristiin, ja kiittää siitä mitä on elämältä saanut, eikä surra sitä, mitä ei ole ollut mahdollista saada, niin elämä on elämänmakuista ja onnellista. Hyvä elämä eri rakennut ulkoisten puitteiden, rahan tai maineen varaan.
Vanhusasiavaltuutetun työn punainen lanka on ikäihmisen ääni
Vanhusasiavaltuutetun työn tärkein asia, työn punainen lanka on ollut Ikäihmisen äänen vahvistaminen sekä oikeuksien ja aseman parantaminen.
Tärkeintä työssä on ollut kuulla oikeasti, mitä ikäihmisillä on sanottavaa ja mitä heille kuuluu. Miten he haluavat, että heitä palvellaan ja autetaan, kun siihen tulee tarvis. Mitä tarpeita ja toiveita heillä on. Erityisen tärkeätä on kuulla heitä, joita kukaan ei huomaa, näe eikä kuule. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä, jotka eivät saa sanaa suustaan, eivät ole tässä päivässä kiinni, ja ovat kenties sänkyihin tai koteihinsa sidottuja. Tätä vaiennettua ikääntyvien ääntä, olen halunnut työssäni viedä eteenpäin, niin paljon kuin minulle on annettu siihen mahdollisuuksia.
Kolmen (tai oikeastaan 20) vuoden kokemuksella voin sanoa, että vanhusasioiden yhtenäiselle tarkastelulle on olemassa suuri tilaus. Olen saanut kutsuja erääseen jos toiseenkin pöytään, työryhmään, palvelukotiin ja kouluun. Yhteistyölle ikäihmisten asioiden tiimoilta on ollut todella paljon tarvetta. Ja aina olen jaksanut muistaa kristallin kirkkaana työn johtotähden: Ikääntyvät ihmiset ja sen, että olen nimenomaan heidän äänenä ja äänitorvena yhteistyön areenoilla. Vanhusten aseman vahvistamista olen saanut tehdä yhteisessä rintamassa eläkeläisjärjestöjen kanssa, vanhus- ja potilasjärjestöjen kanssa, kunnissa ja seurakunnissa.
Vanhustyön ja vanhusten aseman yhtenäinen arviointi ei ole tänä päivänä helppoa. Vanhustenhuollon palvelujärjestelmä on kovin pirstaleinen ja monimutkainen. On monenlaista toimijoita ja työskentelyarvoja. Joskus on tuntunut, että tärkein asia, vanhus ja hänen tarpeensa, eivät tule riittävästi nähdyksi ja kuulluksi. Aina myöskään kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa niin kuin pitäisi.
Vanhuspalvelulaki tarvitaan avuksi
Jotta vanhusten oikeus saada tarvittavia palveluja toteutuisi, siihen tarvitaan tulevaisuudessa lainsäädäntöä avuksi. Jopa vanhusten suojelulaki voisi olla paikallaan. Lapsia ja nuoria meillä suojellaan lailla, sehän on aivan oikein ja täytyykin olla niin. Mutta kyllä vanhus, ei saa sanaa suustaan, ja jolla ei ole omaisia, on yhtälailla suojelun tarpeessa. Vanhuspalvelulaki on meille luvassa. Se on hieno asia. Laki on tällä hetkellä alkuvaiheen valmistelussa. Itselläni on ollut mahdollisuus olla mukana lakityöryhmän rinnalla tuomassa vanhusnäkökulmaa lain valmistelutyöhön. Ensi keväänä 2011 vanhuspalvelulaista on tarkoitus olla luonnos valmiina.
Lakia tarvitaan nimenomaan avuksi. Se on aivan totta. Läheskään kaikkia tarvittavia muutoksia ja asioita ei voida sitoa lakiin. Lailla ja rahalla ei ratkaista vanhusasioita.
Vanhuskysymyksen keskeisin asia on ihmisarvo. Asenteemme ikääntyviin ihmisiin on lain rinnalla yhtä tärkeä asia. Voisinpa melkein sanoa, että asenne on se tärkein asia. Vanhuus on yhtälailla luojan lahja kuin nuoruuskin ja se kuuluu tärkeänä ja luonnollisena osana ihmisten elämänkaareen. Vanhuus ei ole tauti, josta pitäisi parantua. Meille syötetään helposti asennetta, että vanhuus pitäisi ehkäistä. Torjua kokonaan, pois näköpiiristä. Ja asennetta, että kaikkien pitäisi olla tehokkaita ja tuotteliaita. Tehdä sitä ja olla tätä.
Sen pitää riittää, että ollaan ihmisiä. Ihmisarvo on ehdoton ja sitä ei tarvitse erikseen ansaita. Meillä on myös lupa vanheta, oikeus olla rauhassa ja oikeus levätä. On oikeus olla myös toisten autettavissa, silloin jos elämä siihen pisteeseen meidät johdattaa.
Pärjäämisen ja tehokkuuden korostaminen eivät tee hyvää myöskään meidän lapsille tai nuorille. Lapset kaipaavat ja tarvitsevat vanhempiaan tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Ihminen tarvitsee ihmistä, kehittyäkseen ihmiseksi ja ollakseen itse ihminen. Nykylasten ja perheiden kiireistä elämää kun seuraa, niin tulee mieleen: Että olisipa enemmän yhteistä aikaa. Että olisi joku, joka kuuntelee ja välittää ja sanoo, että olet minulle rakas. Sitähän me ihmiset eniten tarvitsemme. Että olemme tarpeellisia ja rakkaita jollekin toiselle. Tämä pätee niin nuoriin kuin vanhoihinkin. Mikä onkaan parempaa, kun olemme vanhoja ja voimamme ovat heikentyneet, kun silloin meidän vierellä on joku, joka katsoo rakastaen ja sanoo, että älä huoli huomisesta, minä pidän sinusta huolen elämäsi loppuun asti.
Minulla on ollut ihana työmaa – vanhusten puolesta on ollut hienoa tehdä työtä. Olen iloinnut jokaisesta työpäivästä, vaikka työ ei ole aina ollut helppoa. Nopeaan aikaansaamiseen tottuneena on ollut haastavaa tehdä työtä, jossa kädenjälkeä on vaikea nähdä. Mutta.. yrittänyttä ei laiteta. Voimani olen vanhusasiavaltuutetun työhön saanut ikäihmisistä itsestään. Ilman heitä, heidän kohtaamistaan ja kuulemistaan, vanhusasiavaltuutetun työllä ei ole mitään merkitystä.
perjantai 24. syyskuuta 2010
Perjantai-iltana
Perjantai-ilta on jälleen käsillä. Kulunut työviikko on ollut kovin täyteinen. Kuten ne yleensä tapaavat olla. Toinen toistansa täyteisempiä. Viikkoon on mahtunut kolmena päivänä henkilöstökoulutusta vanhustenhuollon rakenteiden muuttumisesta ja lisäksi yhtenä päivänä luennointia valtakunnallisessa sosiaali- terveysalan esimieskoulutuksessa. Viikkoon on mahtunut Uuraisten Eläkeliiton väen tapaaminen, ensi viikolla pidettävän Ikääntyvien asumisen seminaarin järjestelyjä, tulevien luentojen pohtimista ja työstämistä, yksittäisten ikäihmisten asioiden hoitamista, kuuntelua, konsultointia, puheluita sinne tänne, työraporttien kirjoittelua, Telkänpesän 15-vuotis muisteloiden kirjaamista, ja paljon paljon muuta mukavaa. Työ pitää ihmistä ryhdissä. Olen kyllä onnekas, kun saan tehdä työtä josta pidän.
Viikon luottamustoimirintamalla on ollut myös suht normaalia menoa. Kunnanhallitus, Muuramen kunnan ja ELY-keskuksen yhteinen tapaaminen, joitakin edustamisia siellä täällä, tulevan viikon kunnanvaltuustoon valmistautumista keskustan ryhmän kanssa sekä kuntalaisten asioiden kuuntelua ja hoitamista puhelimella, sähköpostilla ja jopa kuntalaisen kotona käyden. ELY-keskuksen (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) väen kanssa keskustelimme kunnan kaavoituksista, tiehankkeista, rakentamisesta, ympäristönhoitamisesta, ilmastoasioista, jne. Ei muuta kuin lähijunaliikennettä tavoittelemaan Muurameen! Siinäpä vasta olisi merkittävä ympäristöteko.
Uutisviikkoon on mahtunut Ruotsin hallituksen kokoamista, Suomen puolustusvoimain tehokkuuden hakemista, jätevesiasetuksen hiontaa, vanhusten ruoka-automaatti Menu-Mat:in kokeilua, kestoaihe vaalirahakohua sekä paljon poliittista loanheittoa suuntaan ja toiseen. Tuntuu ihan siltä, että valtakunnan poliitikoilla ei ole hyvä olla siellä eikä täällä. Sanovat jotain, niin kivitetään. Eivät sano, niin kivitetään. Pikkuhiljaa alkaa jo tämä meininki kyllästyttämään. Sensaatioiden jatkuva hakeminen ja huomionhakuisten otsikoiden alle jäävät mitättömyydet jättävät monet tärkeät asiat huomioimatta. Miten tästä median ja markkinoiden yhteisestä kierteestä päästään ulos? Miten saadaan oikeat asiat ensimmäisenä pramille? Siinäpä sitä olisi pohtimista.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Viikon luottamustoimirintamalla on ollut myös suht normaalia menoa. Kunnanhallitus, Muuramen kunnan ja ELY-keskuksen yhteinen tapaaminen, joitakin edustamisia siellä täällä, tulevan viikon kunnanvaltuustoon valmistautumista keskustan ryhmän kanssa sekä kuntalaisten asioiden kuuntelua ja hoitamista puhelimella, sähköpostilla ja jopa kuntalaisen kotona käyden. ELY-keskuksen (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) väen kanssa keskustelimme kunnan kaavoituksista, tiehankkeista, rakentamisesta, ympäristönhoitamisesta, ilmastoasioista, jne. Ei muuta kuin lähijunaliikennettä tavoittelemaan Muurameen! Siinäpä vasta olisi merkittävä ympäristöteko.
Uutisviikkoon on mahtunut Ruotsin hallituksen kokoamista, Suomen puolustusvoimain tehokkuuden hakemista, jätevesiasetuksen hiontaa, vanhusten ruoka-automaatti Menu-Mat:in kokeilua, kestoaihe vaalirahakohua sekä paljon poliittista loanheittoa suuntaan ja toiseen. Tuntuu ihan siltä, että valtakunnan poliitikoilla ei ole hyvä olla siellä eikä täällä. Sanovat jotain, niin kivitetään. Eivät sano, niin kivitetään. Pikkuhiljaa alkaa jo tämä meininki kyllästyttämään. Sensaatioiden jatkuva hakeminen ja huomionhakuisten otsikoiden alle jäävät mitättömyydet jättävät monet tärkeät asiat huomioimatta. Miten tästä median ja markkinoiden yhteisestä kierteestä päästään ulos? Miten saadaan oikeat asiat ensimmäisenä pramille? Siinäpä sitä olisi pohtimista.
Hyvää viikonloppua kaikille!
lauantai 21. elokuuta 2010
Tyytyväisyys elettyyn elämään luo pohjaa onnelliselle vanhuudelle
Suomenmaa 20.8.2010
Senioriasumisen kehittäjällä Pauliina Takalalla on Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa vanhusasiavaltuutettu. – Ikäihmisen paras paikka on kotona. Kuva: Heli Hämäläinen
Ensi vuoden alusta kaikki suomalaiset voivat vapaasti valita kotikuntansa. Kotikuntalain muutosta on odotettu pitkään, koska se takaa muutto-oikeuden myös laitos- tai perhehoidossa oleville vanhuksille ja vammaisille.
Kotikunnan vapaa valinta tarkoittaa vanhuksille myös entistä laajempia mahdollisuuksia asua elämänsä ehtoolla juuri siten kuin haluaa.
– On hieno ja tervetullut asia, että vanha ihminen voi halutessaan muuttaa omaistensa lähelle. Mutta eivät vanhukset niin vain halua lähteä rakkaista kodeistaan esimerkiksi pääkaupunkiseudulle, sanoo Keski-Suomessa toimiva vanhusasiavaltuutettu ja senioriasumisen kehittäjä Pauliina Takala.
Ikäihmisten asumiseen on etsitty uusia ratkaisuja kaksi vuotta toimineessa Vanhus-KASTE-nimisessä hankkeessa.
Hankkeen yksi tavoite on, että vuoteen 2012 mennessä enintään 3 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä on pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Laitoshoidon määrä on siis puolittumassa.
Ohjelmassa mukana olevat Pohjois-Karjalan, Pohjois- ja Etelä-Savon ja Keski-Suomen kunnat tukevat kotona asumista esimerkiksi tarjoamalla vanhuksille elämää helpottavia palveluja.
Takalan mielestä ikäihmisen paras paikka on kotona.
– Kotona asuminen vaikuttaa itsetuntoon sekä pitää vireänä. Jos omaisia asuu lähellä, mikä onkaan sen parempaa, hän sanoo.
Takala muistuttaa kuitenkin, että jos vanhuksen turvallisuus vaarantuisi kotona, hyvä vaihtoehto on kodinomainen palvelutalo. Monia muitakin asumisvaihtoehtoja on.
Vaikka asumisratkaisuja on mietittävä tarkasti, tärkein ei saa unohtua.
– Vanhuuden päivien onnea eivät ratkaise seinät vaan eletyn elämän antama tyytyväisyys, Takala muistuttaa.
Hän haastaa nuoremmat sukupolvet välittämään ja huolehtimaan ikäihmisistä.
– Ei jätetä vanhuksia elämään yksin! Palvelutalojen asukkaatkin haluavat nähdä sukulaisiaan. Lasten ja lastenlasten tapaaminen tuo sisältöä elämään ja yhdellä tapaa näyttää, mitä ainutkertaista elämässä on saatu aikaan.
Heli Hämäläinen
Suomenmaa
Senioriasumisen kehittäjällä Pauliina Takalalla on Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa vanhusasiavaltuutettu. – Ikäihmisen paras paikka on kotona. Kuva: Heli Hämäläinen
Ensi vuoden alusta kaikki suomalaiset voivat vapaasti valita kotikuntansa. Kotikuntalain muutosta on odotettu pitkään, koska se takaa muutto-oikeuden myös laitos- tai perhehoidossa oleville vanhuksille ja vammaisille.
Kotikunnan vapaa valinta tarkoittaa vanhuksille myös entistä laajempia mahdollisuuksia asua elämänsä ehtoolla juuri siten kuin haluaa.
– On hieno ja tervetullut asia, että vanha ihminen voi halutessaan muuttaa omaistensa lähelle. Mutta eivät vanhukset niin vain halua lähteä rakkaista kodeistaan esimerkiksi pääkaupunkiseudulle, sanoo Keski-Suomessa toimiva vanhusasiavaltuutettu ja senioriasumisen kehittäjä Pauliina Takala.
Ikäihmisten asumiseen on etsitty uusia ratkaisuja kaksi vuotta toimineessa Vanhus-KASTE-nimisessä hankkeessa.
Hankkeen yksi tavoite on, että vuoteen 2012 mennessä enintään 3 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä on pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Laitoshoidon määrä on siis puolittumassa.
Ohjelmassa mukana olevat Pohjois-Karjalan, Pohjois- ja Etelä-Savon ja Keski-Suomen kunnat tukevat kotona asumista esimerkiksi tarjoamalla vanhuksille elämää helpottavia palveluja.
Takalan mielestä ikäihmisen paras paikka on kotona.
– Kotona asuminen vaikuttaa itsetuntoon sekä pitää vireänä. Jos omaisia asuu lähellä, mikä onkaan sen parempaa, hän sanoo.
Takala muistuttaa kuitenkin, että jos vanhuksen turvallisuus vaarantuisi kotona, hyvä vaihtoehto on kodinomainen palvelutalo. Monia muitakin asumisvaihtoehtoja on.
Vaikka asumisratkaisuja on mietittävä tarkasti, tärkein ei saa unohtua.
– Vanhuuden päivien onnea eivät ratkaise seinät vaan eletyn elämän antama tyytyväisyys, Takala muistuttaa.
Hän haastaa nuoremmat sukupolvet välittämään ja huolehtimaan ikäihmisistä.
– Ei jätetä vanhuksia elämään yksin! Palvelutalojen asukkaatkin haluavat nähdä sukulaisiaan. Lasten ja lastenlasten tapaaminen tuo sisältöä elämään ja yhdellä tapaa näyttää, mitä ainutkertaista elämässä on saatu aikaan.
Heli Hämäläinen
Suomenmaa
Veljeä ei jätetty - muistomerkki paljastettiin Jyväskylässä 21.8.10
"Veljeä ei jätetty" -sotainvalidityön muistomerkki paljastettiin Jyväskylässä 21.8.2010 Cygnaeus-koulun pihassa. Sotainvalidien Veljesliitto on aikoinaan, 70 vuotta sitten, perustettu samaisessa paikassa. Kuvanveistäjä Heikki Häiväojan tekemä upea patsas on siis aivan oikeassa paikassa. Muistomerkki pystytettiin täysin yksityisin varoin. Varat kerättiin lukuisilta lahjoittajilta. Juhlassa muistomerkki luovutettiin Jyväskylän kaupungille.
Ilmassa oli suuren juhlan tuntua, ja sitä se olikin. Kunniavieraina paikalla olleet sotainvalidit ja veteraanit tekivät tilaisuudesta hienon ja ikimuistoisen. Siniristilippu liehui vapaan Suomen taivaalla leppeässä tuulenvireessä. Jälleen kerran nousi syämeen syvä kiitollisuus sotiemme veteraaneja kohtaan.
Siniset peitteet otetaan pois sotilaiden toimesta, ja graniittinen muistomerkki paljastuu. Muistomerkistä on nähtävissä sodan runtelema metsä.
Veteraanit ja sotainvalidit tekivät tilaisuudesta todellisen juhlan.
Ilmassa oli suuren juhlan tuntua, ja sitä se olikin. Kunniavieraina paikalla olleet sotainvalidit ja veteraanit tekivät tilaisuudesta hienon ja ikimuistoisen. Siniristilippu liehui vapaan Suomen taivaalla leppeässä tuulenvireessä. Jälleen kerran nousi syämeen syvä kiitollisuus sotiemme veteraaneja kohtaan.
Siniset peitteet otetaan pois sotilaiden toimesta, ja graniittinen muistomerkki paljastuu. Muistomerkistä on nähtävissä sodan runtelema metsä.
Veteraanit ja sotainvalidit tekivät tilaisuudesta todellisen juhlan.
Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat
Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Näinhän se on ollut iät ja ajat meillä Suomessakin. Vuosi 2010 on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi. Teemavuosi on pitänyt sisällään erilaisia köyhyyden torjuntaohjelmia ja siihen liittyviä tapahtumia. Suomessa vuoden pääaiheeksi on valittu osallisuus ja yhteenkuuluvuus. Teemavuotta koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Onko teemavuonna köyhän ja osattoman ääni kuulunut jotenkin enemmän? Missä ja miten? Köyhyyden ympärille on järjestetty monenlaisia seminaareja ja tapahtumia. Tutkimuksia on tullut ja mennyt. Juhlasalit täyttyvät ja pukukansa keskustelee sujuvasti köyhyydestä. Ihan keskenään. Köyhiä ei seminaareissa näy. No, onhan näitä teemavuosia ollut ennenkin, ja lisää tulee joka vuosi. Teemavuosia joita ei juuri kukaan muu huomaa, kuin järjestävät tahot. Saati sitten, että teemavuodella jotain edistystä tapahtuisi. Köyhyyden torjunnan teemavuonna tuloerot ovat edelleen kasvaneet. Heikoimmista huolehtiminen on vähentynyt, nuorisotyöttömyys kasvaa ja lapsiperheiden köyhyys on lisääntymään päin. Köyhyys tuo tullessaan myös monenlaisia sivuilmiöitä. Köyhyys aiheuttaa häpeää ja ulkopuolisuuden tunteita. Tuloilla ja terveydellä on selkeä yhteys. Mitä köyhempi, sitä kipeämpi. Tilanne on paradoksaalinen siksi, että parempiosaisella ja terveemmällä väestönosalla on saatavilla enemmän terveyspalveluja kuin huono-osaisilla kanssaihmisillä. Kaikki tämä on ollut päättäjiemme tiedossa jo vuosia. Suunta ei kuitenkaan muutu. Hyvinvointivaltiomme lisää köyhyysohjelmista huolimatta tuloeroja ja terveydenhuoltojärjestelmämme ylläpitää terveyseroja. Tuntuu siltä, että asioiden kuntoon laittaminen ei todellisuudessa ole kiinnostanut päättäjiämme.
Köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaa tarvitaan. Euroopassa on 84 miljoonaa köyhää. Suomessa 700 000 ihmistä elää köyhyysriskirajan alapuolella. Näiden lukujen varjossa on lupa odottaa nykyisiltä vallanpitäjiltä tekoja. Teemavuodet, seminaarit ja sunnuntaipuheet eivät vielä paranna köyhän elämää. Nyt tarvitaan konkreettisia ja realistisia aloitteita siitä, kuinka köyhyyttä vastaan taistellaan. Vielä tänä vuonna, mutta myös tulevalla vaalikaudella. Päättäjillä on oltava ymmärrys yhteiskuntaa kohtaa. Tarvitaan yhteiskuntapoliittisia toimia, joilla puututaan syytekijöihin. Tarvitaan työllisyyttä ja yrittämistä tukevia toimenpiteitä, tarvitaan perusturvaa ja tasokorotuksia. Tarvitaan toista ihmistä ja talkoohenkeä. Teemavuoden yksi tavoite onkin vastuuttaa meidät kaikki köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaan. Sellaisen yhteiskunnan rakentaminen ei ole helppoa, joka on kaikille tasaisen hyvä. Se on kuitenkin ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen asia. On hyvän sään aika kuulla osatonta ja laittaa köyhyys kuriin. On osattava katsoa sinne, minne eivät valokeilat osu. Siellä on joku, jota ei kukaan kuule, eikä näe.
Juttu on julkaistu SuurJyväskylän lehdessä 18.8.2010
Onko teemavuonna köyhän ja osattoman ääni kuulunut jotenkin enemmän? Missä ja miten? Köyhyyden ympärille on järjestetty monenlaisia seminaareja ja tapahtumia. Tutkimuksia on tullut ja mennyt. Juhlasalit täyttyvät ja pukukansa keskustelee sujuvasti köyhyydestä. Ihan keskenään. Köyhiä ei seminaareissa näy. No, onhan näitä teemavuosia ollut ennenkin, ja lisää tulee joka vuosi. Teemavuosia joita ei juuri kukaan muu huomaa, kuin järjestävät tahot. Saati sitten, että teemavuodella jotain edistystä tapahtuisi. Köyhyyden torjunnan teemavuonna tuloerot ovat edelleen kasvaneet. Heikoimmista huolehtiminen on vähentynyt, nuorisotyöttömyys kasvaa ja lapsiperheiden köyhyys on lisääntymään päin. Köyhyys tuo tullessaan myös monenlaisia sivuilmiöitä. Köyhyys aiheuttaa häpeää ja ulkopuolisuuden tunteita. Tuloilla ja terveydellä on selkeä yhteys. Mitä köyhempi, sitä kipeämpi. Tilanne on paradoksaalinen siksi, että parempiosaisella ja terveemmällä väestönosalla on saatavilla enemmän terveyspalveluja kuin huono-osaisilla kanssaihmisillä. Kaikki tämä on ollut päättäjiemme tiedossa jo vuosia. Suunta ei kuitenkaan muutu. Hyvinvointivaltiomme lisää köyhyysohjelmista huolimatta tuloeroja ja terveydenhuoltojärjestelmämme ylläpitää terveyseroja. Tuntuu siltä, että asioiden kuntoon laittaminen ei todellisuudessa ole kiinnostanut päättäjiämme.
Köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaa tarvitaan. Euroopassa on 84 miljoonaa köyhää. Suomessa 700 000 ihmistä elää köyhyysriskirajan alapuolella. Näiden lukujen varjossa on lupa odottaa nykyisiltä vallanpitäjiltä tekoja. Teemavuodet, seminaarit ja sunnuntaipuheet eivät vielä paranna köyhän elämää. Nyt tarvitaan konkreettisia ja realistisia aloitteita siitä, kuinka köyhyyttä vastaan taistellaan. Vielä tänä vuonna, mutta myös tulevalla vaalikaudella. Päättäjillä on oltava ymmärrys yhteiskuntaa kohtaa. Tarvitaan yhteiskuntapoliittisia toimia, joilla puututaan syytekijöihin. Tarvitaan työllisyyttä ja yrittämistä tukevia toimenpiteitä, tarvitaan perusturvaa ja tasokorotuksia. Tarvitaan toista ihmistä ja talkoohenkeä. Teemavuoden yksi tavoite onkin vastuuttaa meidät kaikki köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaan. Sellaisen yhteiskunnan rakentaminen ei ole helppoa, joka on kaikille tasaisen hyvä. Se on kuitenkin ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen asia. On hyvän sään aika kuulla osatonta ja laittaa köyhyys kuriin. On osattava katsoa sinne, minne eivät valokeilat osu. Siellä on joku, jota ei kukaan kuule, eikä näe.
Juttu on julkaistu SuurJyväskylän lehdessä 18.8.2010
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
Keskisuomalaiseen luontoon!
Luontoretkelle Keski-Suomeen
Keski-Suomen maakunnassa on noin 600 perustettua luonnonsuojelualuetta, joiden yhteispinta-ala on yli 21 000 hehtaaria. Suurin osa on pieniä yksityismailla sijaitsevia luontokohteita. Valtion mailla on lukumääräisesti huomattavasti vähemmän suojelualueita, mutta niiden pinta-ala on 2/3 suojelluista maista. Suojeltujen maiden yhteispinta-ala maakunnassamme ylittää jo Muuramen kunnan pinta-alan. Keski-Suomessa on olemassa vielä monia alueita, joista on tarkoitus perustaa uusia luonnonsuojelukohteita. Rakennetun maan lisääntyessä toivottavasti myös suojeltujen alueiden määrä saa kasvaa.
Luonnonsuojelualueiden merkitys matkailulle kasvaa samanaikaisesti alueiden lukumäärän lisääntyessä. Alueilla on maaseudun elinkeinopolitiikkaa virkistävää vaikutusta. Erityisesti kansallispuistot ovat ikoneja ja meille kaduntallaajille eräänlaisia ”must”-kohteita. Kansallispuistoihin kohdistuvaa matkailua pidetään merkittävänä kulttuurisena, sosiaalisena ja taloudellisena ilmiönä. Väestönkasvun myötä puistojen merkitys ja kävijämäärät kasvavat koko maailmassa.
Suomalaiset perinteiset jokamiehenoikeudet antavat meille kaikille hyvät mahdollisuudet luonnossa virkistäytymiseen. Itse olen käynyt viime vuosina kaikissa keskisuomalaisissa kansallispuistoissa. Myös monet pienemmät luontokohteet ovat tulleet tutuiksi. Kokemukset ovat olleet mahtavia. Ei ole ollut tarvetta matkailun suhteen lähteä merta edemmäs kalaan. Erämaaluonnossa risteileviä pitkospuita ja kiemurtelevia metsäpolkuja on ollut rentouttavaa kuljeskella kiireisen arjen vastapainona. Sielu lepää ikimetsiä katsellessa ja leppälintujen loruja kuunnellessa. Aivot vapautuvat sosiaalisen median seuraamisesta luonnon tarkkailulle. Rannat, suot, harjumaisemat, kasvit ja eläimet antavat tarpeellista perspektiiviä ja elämän mittasuhteita meille urbaaneille ihmisille. Mielenkiintoiset paikannimet laittavat pohtimaan syntyjä syviä, esi-isien tarinoita ja kulkumaita. Keskisuomalaiset juuret ovat syventyneet entisestään paikallisia luontopaikkoja samoillessa.
Keski-Suomen ensimmäinen luonnonsuojelualue perustettiin vuonna 1946 Korpilahden Oittilaan. Vaarunvuoren maisemat ovat henkeäsalpaavia, ja ainutlaatuisia luonnoltaan. Jalavalehdossa ja Vaarunniityllä voi ihailla Suomen pohjoisimpia pähkinäpensaita. Luontomatkailu käy myös urheiluharrastuksesta. Vuorille kipuaminen vaatii kuntoa, ja antaa mukavan poikkeuksen iltalenkin maisemiin. Keski-Suomen suurimmat luonnonsuojelualueet ovat Salamajärven, Pyhä-Häkin, Isojärven ja Leivonmäen kansallispuistot.
Tänä kesänä olen selaillut aivan tuoretta Jyväskylän seudun ulkoilukarttaa. Opas on tehty yhteistyössä Jyväskylän kaupungin, Laukaan ja Muuramen kuntien liikuntatoimien kanssa. Mukana on myös Toivakan kunnan alueita ja osa Leivonmäen kansallispuistoa. Kartta kattaa maastossa n. 72 x 44 km:n alueen Laukaan Hietasyrjästä Korpilahden Putkilahteen ja itä-länsisuunnassa Kuohulta Lievestuoreelle. Uusi ulkoilukartta sisältää niin kesä- kuin talviliikuntaankin liittyvät reittejä ja näköalapaikkoja. Kartasta löytyvät myös luontopolut, laavut, nuotiopaikat, nähtävyydet, leiripaikat ja mökkimajoitukset. Lisäksi kartalta löytyvät mm. laivaväylät ja tiestötiedot valtateistä pieniin polkuihin asti. Tämä mainio opaskartta mahdollistaa liikkumisen myös merkittyjen reittien ulkopuolella. Kartta kertoo myös sen, että luonto ei kuntarajoja tunne. Suosittelen kaikille oppaaseen tutustumista ja syksyä myöten suuntautumista paikallisiin luontoaarteisiimme.
Artikkeli on julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 26.7.10
Keski-Suomen maakunnassa on noin 600 perustettua luonnonsuojelualuetta, joiden yhteispinta-ala on yli 21 000 hehtaaria. Suurin osa on pieniä yksityismailla sijaitsevia luontokohteita. Valtion mailla on lukumääräisesti huomattavasti vähemmän suojelualueita, mutta niiden pinta-ala on 2/3 suojelluista maista. Suojeltujen maiden yhteispinta-ala maakunnassamme ylittää jo Muuramen kunnan pinta-alan. Keski-Suomessa on olemassa vielä monia alueita, joista on tarkoitus perustaa uusia luonnonsuojelukohteita. Rakennetun maan lisääntyessä toivottavasti myös suojeltujen alueiden määrä saa kasvaa.
Luonnonsuojelualueiden merkitys matkailulle kasvaa samanaikaisesti alueiden lukumäärän lisääntyessä. Alueilla on maaseudun elinkeinopolitiikkaa virkistävää vaikutusta. Erityisesti kansallispuistot ovat ikoneja ja meille kaduntallaajille eräänlaisia ”must”-kohteita. Kansallispuistoihin kohdistuvaa matkailua pidetään merkittävänä kulttuurisena, sosiaalisena ja taloudellisena ilmiönä. Väestönkasvun myötä puistojen merkitys ja kävijämäärät kasvavat koko maailmassa.
Suomalaiset perinteiset jokamiehenoikeudet antavat meille kaikille hyvät mahdollisuudet luonnossa virkistäytymiseen. Itse olen käynyt viime vuosina kaikissa keskisuomalaisissa kansallispuistoissa. Myös monet pienemmät luontokohteet ovat tulleet tutuiksi. Kokemukset ovat olleet mahtavia. Ei ole ollut tarvetta matkailun suhteen lähteä merta edemmäs kalaan. Erämaaluonnossa risteileviä pitkospuita ja kiemurtelevia metsäpolkuja on ollut rentouttavaa kuljeskella kiireisen arjen vastapainona. Sielu lepää ikimetsiä katsellessa ja leppälintujen loruja kuunnellessa. Aivot vapautuvat sosiaalisen median seuraamisesta luonnon tarkkailulle. Rannat, suot, harjumaisemat, kasvit ja eläimet antavat tarpeellista perspektiiviä ja elämän mittasuhteita meille urbaaneille ihmisille. Mielenkiintoiset paikannimet laittavat pohtimaan syntyjä syviä, esi-isien tarinoita ja kulkumaita. Keskisuomalaiset juuret ovat syventyneet entisestään paikallisia luontopaikkoja samoillessa.
Keski-Suomen ensimmäinen luonnonsuojelualue perustettiin vuonna 1946 Korpilahden Oittilaan. Vaarunvuoren maisemat ovat henkeäsalpaavia, ja ainutlaatuisia luonnoltaan. Jalavalehdossa ja Vaarunniityllä voi ihailla Suomen pohjoisimpia pähkinäpensaita. Luontomatkailu käy myös urheiluharrastuksesta. Vuorille kipuaminen vaatii kuntoa, ja antaa mukavan poikkeuksen iltalenkin maisemiin. Keski-Suomen suurimmat luonnonsuojelualueet ovat Salamajärven, Pyhä-Häkin, Isojärven ja Leivonmäen kansallispuistot.
Tänä kesänä olen selaillut aivan tuoretta Jyväskylän seudun ulkoilukarttaa. Opas on tehty yhteistyössä Jyväskylän kaupungin, Laukaan ja Muuramen kuntien liikuntatoimien kanssa. Mukana on myös Toivakan kunnan alueita ja osa Leivonmäen kansallispuistoa. Kartta kattaa maastossa n. 72 x 44 km:n alueen Laukaan Hietasyrjästä Korpilahden Putkilahteen ja itä-länsisuunnassa Kuohulta Lievestuoreelle. Uusi ulkoilukartta sisältää niin kesä- kuin talviliikuntaankin liittyvät reittejä ja näköalapaikkoja. Kartasta löytyvät myös luontopolut, laavut, nuotiopaikat, nähtävyydet, leiripaikat ja mökkimajoitukset. Lisäksi kartalta löytyvät mm. laivaväylät ja tiestötiedot valtateistä pieniin polkuihin asti. Tämä mainio opaskartta mahdollistaa liikkumisen myös merkittyjen reittien ulkopuolella. Kartta kertoo myös sen, että luonto ei kuntarajoja tunne. Suosittelen kaikille oppaaseen tutustumista ja syksyä myöten suuntautumista paikallisiin luontoaarteisiimme.
Artikkeli on julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 26.7.10
Leivonmäen markkinoilla ja Äänekosken Jazzkadun vilinässä 24.7.10
Aurinkoisena lauantaina 24.7.10 sain olla mukana Leivonmäen markkinoiden ja Äänekosken Jazztapahtuman tunnelmissa. Leivonmäellä oli aivan valloittavat maalaismarkkinat. Oman kylän ja kunnan ihmiset olivat yhteistuumin järjestäneet leppoisat ja oman näköisensä kesätapahtuman. JuustoPekka Hytönen lauloi, myös muita alueen ihmisiä ja kuoroja esiintyi mallikkaasti. Kojuja oli moneen lähtöön. Kurkiauran koululaiset vanhempineen myivät arpoja ja mm. paikallisen myllyn tuotteita toimintansa hyväksi. Muissa kojuissa myynnissä oli laukkua, lettivehnästä, tarpeellista tavaraa ja rompettakin. Iloista vipinää oli mukava katsella ja kuulostella. Tuttuja tuli vastaan vaikka millä mitoin. Keskustan paikallisyhdistys oli telttoineen menossa mukana. Paikalla oli myös Keskustan tuore puoluesihteeri Timo Laaninen. Lämpimät kiitokset Kalevi Fredinille ja kumppaneille, että sain olla teltallanne. Iloisin mielin on todettava, että kesän parhaat markkinakokemukset jäivät käteen sieltä Leivonmäeltä.
Päivä jatkui vielä Äänekosken Jazztorilla. Siellä olivat koolla yhden teltan alla kaikki puolueet ja iso liuta kansanedustajaehdokkaita ja muita poliittisia vaikuttajia. Äänekosken vaikuttajanainen Leila Lindell juonsi tapahtuman topakan reippaasti. Helle helli kadunkulkijaa ja väkeä oli liikkeellä runsain mitoin. Olipas mukava tavata äänekoskelaisia sukulaisiakin. Kotimatkalla poikkesin Äänekosken Huutomäkeen Mervi-serkku Öhmanin perheen luokse ihailemaan keskisuomalaisia kauniita rantamaisemia.
Kiitos Leivonmäen Keskustan väelle kutsusta teltallenne, ja mukavasta markkinameiningistä.
Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen (kuvassa oik) oli mukana Leivonmäen markkinoilla. Keskusteluja syntyi aikamme haasteista, suuntaan jos toiseen.
Leivonmäellä oli letkeä maalaismarkkinatunnelma.
Äänekosken Jazztorilla tapasin paljon tuttuja immeisiä.
Saarijärveläisen kansanedustaehdokkaan Mikael Palolan (kok) kanssa totesimme, että olemme monen asian suhteen samoilla linjoilla. Palola on muuten hyvä ehdokas!
Päivä jatkui vielä Äänekosken Jazztorilla. Siellä olivat koolla yhden teltan alla kaikki puolueet ja iso liuta kansanedustajaehdokkaita ja muita poliittisia vaikuttajia. Äänekosken vaikuttajanainen Leila Lindell juonsi tapahtuman topakan reippaasti. Helle helli kadunkulkijaa ja väkeä oli liikkeellä runsain mitoin. Olipas mukava tavata äänekoskelaisia sukulaisiakin. Kotimatkalla poikkesin Äänekosken Huutomäkeen Mervi-serkku Öhmanin perheen luokse ihailemaan keskisuomalaisia kauniita rantamaisemia.
Kiitos Leivonmäen Keskustan väelle kutsusta teltallenne, ja mukavasta markkinameiningistä.
Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen (kuvassa oik) oli mukana Leivonmäen markkinoilla. Keskusteluja syntyi aikamme haasteista, suuntaan jos toiseen. 
Leivonmäellä oli letkeä maalaismarkkinatunnelma.
Äänekosken Jazztorilla tapasin paljon tuttuja immeisiä.
Saarijärveläisen kansanedustaehdokkaan Mikael Palolan (kok) kanssa totesimme, että olemme monen asian suhteen samoilla linjoilla. Palola on muuten hyvä ehdokas!
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Uuraisten kirkossa ja Marjoniemen pappilassa 18.7.10
Kylläpäs oli mukavaa, kun alkukesästä tupasahti Uuraisten kunnalta kutsu tulla heidän kirkkoonsa kuuntelemaan Jyväskylän festivaalin päätöskonserttia: "Ainon ääni".
”Ainon ääni”-esitystä tähdittivät sopraano Laura Pyrrö, pianisti Susanna Pajukangas ja näyttelijä Tiia Louste. Kari Heiskasen ohjaama esitys koostuu Aino Sibeliuksen miehelleen kirjoittamista kirjeistä sekä Jean Sibeliuksen lauluista. Voi että, miten Pyrrö oli kaunis ja osaava. Aino ja Janne Sibeliuksen tarina oli niin valloittava, että siihen uppoutui kesäisessä kirkossa ihan kokonaan.
Tarina seurasi pariskunnan tärkeimpiä käännekohtia ensitapaamisesta kihlaukseen, lasten syntymiin ja vaikeampiinkin hetkiin. Alkuaikojen kirjeistä on luettavissa kiihkeät hetket parin rakastumisesta ja onnen tunteista. Rakkaus säilyi pitkistä välimatkoista, paljosta erossa olosta, riidoista ja huolista huolimatta. Kirjeistä välittyy herkistä herkin, mutta toisaalta vahvoista vahvoin nainen: Aino Sibelius.
Ensimmäisenä minulle tuli Ainosta mieleen uskomattoman lojaali ja rakastava nainen ja puoliso. Moista rakkautta saanee hakea tänä päivänä. Mies on maailmalla, ottaa kuppia, velat painaa, yksinäisyys kalvaa, lapset kasvavat ilman isää, perheen huolet ovat jatkuvasti yksillä harteilla.. ja silti vaimon rakkaus sen kuin lisii. Näin siis Ainolla. Ihmeellinen Nainen!
Uuraisten kirkko on minulle ennestään tuttu paikka. Olenhan asunut ja tehnyt työtä Uuraisten kylällä pari vuotta, vuosina 1993-1995. Valoisaa ja koristeellista Uuraisten kirkkoa ovat ulkopuoliset kutsuneet todelliseksi helmeksi. Lukuisten sydänaiheiden johdosta kirkkoa on alettu kutsua Sydän-Suomen Avointen sydänten kirkoksi. Kirkon on suunnitellut pohjalainen Jaakko Rijf. Nykyiset julkisivut ja sisustus ovat Yrjö Blomstedtin käsialaa. Kirkon oven koristeista minulle tulee mieleen pöllö.
Kirkkokonsertin jälkeen pääsimme vielä käymään Uuraisten seurakunnan vanhassa ja historiallisessa pappilassa, Marjoniemessä. Siellä nautimme mansikkakakkukirkkokahveet. Minulle Marjoniemen pappila on nostalginen paikka. Siellä on ennen muinoin tullut pidettyä kesäleirejä. Vammaisille ja vanhuksille. Voi että, mukavat muistot tulivat 90- luvun alkupuolelta mieleen. Rantasaunomiset ja kaikki muu. Marjoniemi oli silloin vielä Jyväskylän kaupungin omistuksessa. Nyt se on jälleen Uuraisten seurakunnan omaisuutta. Ja onpa muuten kokenut valtavan kasvojen kohotuksen, sitten viime näkemän. Remonttia on tehty antaumuksella ja jälkikin on sen näköinen. Ihanat tilat! Hienoa oli huomata, että vanhaa on korjattu perinteitä kunnioittaen, aina tapetteja ja värityksiä myöten.
Marjoniemi on uudistunut muutenkin kuin ulkoasultaan. "Marjoniemen Poukama" on nykyisin myös juhla- & lomakeskus. Poukama tarjoaa juhla-, kokous-, majoitus- ja ohjelmapalveluja sekä yksityisille että yrityksille. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa tähän perinteikkääseen pappilaan. On hyvä myös nähdä, että rohkeita yrittäjiä löytyy maaseudun keskeltä.
Kuvat ovat Uuraisten seurakunnan nettisivuilta.
”Ainon ääni”-esitystä tähdittivät sopraano Laura Pyrrö, pianisti Susanna Pajukangas ja näyttelijä Tiia Louste. Kari Heiskasen ohjaama esitys koostuu Aino Sibeliuksen miehelleen kirjoittamista kirjeistä sekä Jean Sibeliuksen lauluista. Voi että, miten Pyrrö oli kaunis ja osaava. Aino ja Janne Sibeliuksen tarina oli niin valloittava, että siihen uppoutui kesäisessä kirkossa ihan kokonaan.
Tarina seurasi pariskunnan tärkeimpiä käännekohtia ensitapaamisesta kihlaukseen, lasten syntymiin ja vaikeampiinkin hetkiin. Alkuaikojen kirjeistä on luettavissa kiihkeät hetket parin rakastumisesta ja onnen tunteista. Rakkaus säilyi pitkistä välimatkoista, paljosta erossa olosta, riidoista ja huolista huolimatta. Kirjeistä välittyy herkistä herkin, mutta toisaalta vahvoista vahvoin nainen: Aino Sibelius.
Ensimmäisenä minulle tuli Ainosta mieleen uskomattoman lojaali ja rakastava nainen ja puoliso. Moista rakkautta saanee hakea tänä päivänä. Mies on maailmalla, ottaa kuppia, velat painaa, yksinäisyys kalvaa, lapset kasvavat ilman isää, perheen huolet ovat jatkuvasti yksillä harteilla.. ja silti vaimon rakkaus sen kuin lisii. Näin siis Ainolla. Ihmeellinen Nainen!
Uuraisten kirkko on minulle ennestään tuttu paikka. Olenhan asunut ja tehnyt työtä Uuraisten kylällä pari vuotta, vuosina 1993-1995. Valoisaa ja koristeellista Uuraisten kirkkoa ovat ulkopuoliset kutsuneet todelliseksi helmeksi. Lukuisten sydänaiheiden johdosta kirkkoa on alettu kutsua Sydän-Suomen Avointen sydänten kirkoksi. Kirkon on suunnitellut pohjalainen Jaakko Rijf. Nykyiset julkisivut ja sisustus ovat Yrjö Blomstedtin käsialaa. Kirkon oven koristeista minulle tulee mieleen pöllö.
Kirkkokonsertin jälkeen pääsimme vielä käymään Uuraisten seurakunnan vanhassa ja historiallisessa pappilassa, Marjoniemessä. Siellä nautimme mansikkakakkukirkkokahveet. Minulle Marjoniemen pappila on nostalginen paikka. Siellä on ennen muinoin tullut pidettyä kesäleirejä. Vammaisille ja vanhuksille. Voi että, mukavat muistot tulivat 90- luvun alkupuolelta mieleen. Rantasaunomiset ja kaikki muu. Marjoniemi oli silloin vielä Jyväskylän kaupungin omistuksessa. Nyt se on jälleen Uuraisten seurakunnan omaisuutta. Ja onpa muuten kokenut valtavan kasvojen kohotuksen, sitten viime näkemän. Remonttia on tehty antaumuksella ja jälkikin on sen näköinen. Ihanat tilat! Hienoa oli huomata, että vanhaa on korjattu perinteitä kunnioittaen, aina tapetteja ja värityksiä myöten.
Marjoniemi on uudistunut muutenkin kuin ulkoasultaan. "Marjoniemen Poukama" on nykyisin myös juhla- & lomakeskus. Poukama tarjoaa juhla-, kokous-, majoitus- ja ohjelmapalveluja sekä yksityisille että yrityksille. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa tähän perinteikkääseen pappilaan. On hyvä myös nähdä, että rohkeita yrittäjiä löytyy maaseudun keskeltä.
Kuvat ovat Uuraisten seurakunnan nettisivuilta.
Kesämarkkinoita ja tapahtumia
Tänä kesänä on tullut kierreltyä kesämarkkinoita ja -tapahtumia enemmän kuin koskaan. Tähän mennessä on takana Muuramen markkinat 13.6., Muuramenjoen rantakalailta 18.6, Jämsän markkinat 2.7, Korpilahden palvipäivät 10-11.7, Joutsan joutopäivät 10.7., Muuramen antiikkimarkkinat 17.7, Keuruun markkinat 18.7. Edessä ovat vielä ainakin Leivonmäen markkinat, Äänekosken Jazz-tapahtuma, Uuraisten kesäpäivät, Laukaan Savion rantakalailta, ja ehkä moni muu. Useita markkinoita jää myös väliin, aika kun ei riitä ihan joka paikkaan.
Paljon on ollut nähtävää ja kuultavaa. Kultuurii, ihmisii, taikureitsii, bändei.. Rätei, lumpui, kakkuloi, piirakoi, kalakukkoi, palvimakkaroi, kästöi, korui, kahvii, mussikkii, puoleitsii.. Kaikkea mahdollista mitä taivaan ja maan väliltä markkinoille siunaantuukin. Kelejä ei ole tänä suvena voinut syyttää, jos markkinakauppa ei ole käynyt.
Korpilahden sataman uusi hulppea ja vankka vieraslaituri. Tähän kelpaa rantautua kauempaakin ja isollakin paatilla. Meitin Kolima heti tuolla rivissä toisena. Ollaan tultu naapurikuntaan Palvipäiville, venheellä ihan Muuramesta asti.
Korpilahden palvipäivillä oli myös paikallisia tuotteita esillä. Komppa-Seppälän tilan hunajatuotteita esittelee Vespuolen asukas Marja Komppa. Hunajalla maustetut letut olivat kerrassaan hyviä. Namskis ja kiitos!
Palvipäivillä tapasin tuttuja immeisiä. Kuvassa heistä yksi, kenpä tunnistaa siitä itsensä. Taustalla on uusi satamarakennus. Hieno suoritus satamayrittäjiltä. Voipi vaan ihmetellä, onnitella ja toivottaa parhainta menestystä. Palvelu on Korpilahden satamassa ykkösluokkaa, kiitos siitäkin. Uudessa rakennuksessa on mahtavat huoltotilat veneilijöille. Myös toki muille kävijöille riittää puuhistelua, esim. terassilla syömistä, juomista ja Päijännenäkymistä nautiskelua.
Paljon on ollut nähtävää ja kuultavaa. Kultuurii, ihmisii, taikureitsii, bändei.. Rätei, lumpui, kakkuloi, piirakoi, kalakukkoi, palvimakkaroi, kästöi, korui, kahvii, mussikkii, puoleitsii.. Kaikkea mahdollista mitä taivaan ja maan väliltä markkinoille siunaantuukin. Kelejä ei ole tänä suvena voinut syyttää, jos markkinakauppa ei ole käynyt.
Korpilahden sataman uusi hulppea ja vankka vieraslaituri. Tähän kelpaa rantautua kauempaakin ja isollakin paatilla. Meitin Kolima heti tuolla rivissä toisena. Ollaan tultu naapurikuntaan Palvipäiville, venheellä ihan Muuramesta asti.
Korpilahden palvipäivillä oli myös paikallisia tuotteita esillä. Komppa-Seppälän tilan hunajatuotteita esittelee Vespuolen asukas Marja Komppa. Hunajalla maustetut letut olivat kerrassaan hyviä. Namskis ja kiitos!
Palvipäivillä tapasin tuttuja immeisiä. Kuvassa heistä yksi, kenpä tunnistaa siitä itsensä. Taustalla on uusi satamarakennus. Hieno suoritus satamayrittäjiltä. Voipi vaan ihmetellä, onnitella ja toivottaa parhainta menestystä. Palvelu on Korpilahden satamassa ykkösluokkaa, kiitos siitäkin. Uudessa rakennuksessa on mahtavat huoltotilat veneilijöille. Myös toki muille kävijöille riittää puuhistelua, esim. terassilla syömistä, juomista ja Päijännenäkymistä nautiskelua.
Jyväskylän Kesän ja kaupungin vastaanotolla 15.7.10
Kesän kulttuuririentoja on riittänyt. Jyväskylän teatterin lämpiössä edelleenkin hellelämpöisissä tunnelmissa saimme nauttia aimo annoksen tanssitaidetta. Jyväskylän kaupunginhallituksen puheenjohtaja Veijo Koskisen kanssa ihmetellään ja ihastellaan notkeita tanssijoita. Pääteltiin, että meistä ei tuohon olisi. Mutta ehkäpä ei ole niin tarpeenkaan.
2/3 unite! on tukholmalaisen tanssijan Emma Tolanderin ja jyväskyläläisen capoeiristin Sebastian López-Lehdon yhteisteos. "Kahden tanssijan duetto yhdistää liikkujien erilaiset taustat, ottaa vauhtia ja hyppää kohti yllätyksellistä lopputulosta". Kyllä oli näin! Huisaa ja ihmeellistä meininkiä tämmöiselle meikäläiselle jäykälle koivuhalolle..
2/3 unite! on tukholmalaisen tanssijan Emma Tolanderin ja jyväskyläläisen capoeiristin Sebastian López-Lehdon yhteisteos. "Kahden tanssijan duetto yhdistää liikkujien erilaiset taustat, ottaa vauhtia ja hyppää kohti yllätyksellistä lopputulosta". Kyllä oli näin! Huisaa ja ihmeellistä meininkiä tämmöiselle meikäläiselle jäykälle koivuhalolle..
Tunnelmaa kuin New Orleansissa!
Pirkko ja Klassikot esiintyivät Jyväskylän kesässä. Olin kuuntelemassa heitä Mäkimatin perhepuistossa illalla 15.7.10. Tunnelma oli tosiaan kuin New Orleansissa. Pirkko Rahkila-Rissanen lauloi kuin mikäkin jazzvirtuoosi. Bändin pojat kukin vuorollansa ylsivät huikeisiin soolo-osuuksiin. Teltta oli pullollaan väkeä, ja aploodit raikuivat varmasti yli koko Mäkimatin tienoon. Paikalla näin myös useita tuttavia. Kiitos mukavasta iltakonsertista!
Olen saanut kuulla Pirkkoa ja Klassikoita useasti aiemminkin. Tämän kokoonpanon ympärillä toimii myös yhdistys. Wanhan Jazzin Ystävät -yhdistys perustettiin Jyväskylässä kesällä 2005. Jäseniä on runsaasti ja toimintaan mukaan tulleiden ikähaarukka on 18 – 88 vuotta. Yhdistys järjestää nimensä mukaisesti mm. vanhan traditionaalisen svengaavan jazzin konsertteja, esitelmiä ja erilaista musiikin kuuntelua.
Yhdistys järjestää myös laulattamis- ja virkistämiskonsertteja vanhainkodeissa ja laitoksissa. Tätä projektia kutsutaan Laulaen Kaikki Kauniit Muistot –projektiksi. Nämä musiikkihetket ovat myös musiikkiterapiaa. Musiikkia käytetään vuorovaikutuksen ja tunteiden ilmaisun välineenä. Esimerkiksi muistamattomien ikääntyvien kohdalla hyödynnetään musiikin eri elementtejä esim. rytmiä, sanoja, harmoniaa, melodiaa, äänensävyjä ja voimakkuuksia. Musiikki aukaisee unhoon jääneitä muistikanavia, joita ihminen ei ehkä muutoin pysty tuomaan esille. On hienoa, että Pirkko ja Klassikot jaksavat uurastaa musiikin parissa vuodesta toiseen. Ja käyvät ilahduttamassa paikan päällä niin monia ihmisiä, jotka eivät enää itse pääse lähtemään konsertteihin laitoksen ulkopuolelle.
Olen saanut kuulla Pirkkoa ja Klassikoita useasti aiemminkin. Tämän kokoonpanon ympärillä toimii myös yhdistys. Wanhan Jazzin Ystävät -yhdistys perustettiin Jyväskylässä kesällä 2005. Jäseniä on runsaasti ja toimintaan mukaan tulleiden ikähaarukka on 18 – 88 vuotta. Yhdistys järjestää nimensä mukaisesti mm. vanhan traditionaalisen svengaavan jazzin konsertteja, esitelmiä ja erilaista musiikin kuuntelua.
Yhdistys järjestää myös laulattamis- ja virkistämiskonsertteja vanhainkodeissa ja laitoksissa. Tätä projektia kutsutaan Laulaen Kaikki Kauniit Muistot –projektiksi. Nämä musiikkihetket ovat myös musiikkiterapiaa. Musiikkia käytetään vuorovaikutuksen ja tunteiden ilmaisun välineenä. Esimerkiksi muistamattomien ikääntyvien kohdalla hyödynnetään musiikin eri elementtejä esim. rytmiä, sanoja, harmoniaa, melodiaa, äänensävyjä ja voimakkuuksia. Musiikki aukaisee unhoon jääneitä muistikanavia, joita ihminen ei ehkä muutoin pysty tuomaan esille. On hienoa, että Pirkko ja Klassikot jaksavat uurastaa musiikin parissa vuodesta toiseen. Ja käyvät ilahduttamassa paikan päällä niin monia ihmisiä, jotka eivät enää itse pääse lähtemään konsertteihin laitoksen ulkopuolelle.
Jyväskylän Kesän avajaiskonsertti Taulumäen kirkossa 13.7.10
Jyväskylän Kesästä 2010 jäi käteen monenlaisia mieleenpainuvia elämyksiä. Jyväskylän Kesän avajaiskonsertti oli 13.7.2010 Taulumäen kirkossa, jossa esiintyivät yhdysvaltalainen Linda Tillery and the Cultural Heritage Choir ja kotimainen Lauluyhtye Rajaton. Konsertin päälle oli vielä ohjelmallinen illallinen Rantasipi Laajavuoressa. Illan aikana saimme kuulla aivan huikeaa laulutaiturointia. Karismaattista Linda Tilleryä on verrattu Aretha Frankliniin ja Mahalia Jacksoniin voimakkaan, notkean alttonsa vuoksi. Rajattomasta pidin myös aivan rajattomasti.
Taulumäen kirkko on upea ilmestys. Sekä sisältä, että ulkoa. Kirkko on minulle yksi merkityksellisimmistä, koska tämän kirkon käytävää pitkin olen astunut avioliiton satamaan. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Elsi Borg. Nainen siis! Kuoriseinän maalaukset Lapsi on meille syntynyt, Se on täytetty, alttarin yläpuolella oleva seitsemän enkelin ornamenttimainen rivistö, ylimmän parven reunalle maalattu raamatulliset henkilöt, ornamentiikka ja saarnastuolin koristemaalaukset ovat taidemaalari Paavo Leinosen tekemiä.
Taulumäen kirkko on upea ilmestys. Sekä sisältä, että ulkoa. Kirkko on minulle yksi merkityksellisimmistä, koska tämän kirkon käytävää pitkin olen astunut avioliiton satamaan. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Elsi Borg. Nainen siis! Kuoriseinän maalaukset Lapsi on meille syntynyt, Se on täytetty, alttarin yläpuolella oleva seitsemän enkelin ornamenttimainen rivistö, ylimmän parven reunalle maalattu raamatulliset henkilöt, ornamentiikka ja saarnastuolin koristemaalaukset ovat taidemaalari Paavo Leinosen tekemiä.
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Jämsän markkinoilla 2.7.2010
Jämsän markkinoilla oli reipas tunnelma ja lämmin keli helli markkinaväkeä. Jämsän keskustaväki oli liikkeellä oikein teltan kera. Teltan ympärillä tuoksui ihanat muurinpohjaletut. Ai että, kun olivat hyviä!
Markkinahumussa olivat mukana myös kansanedustaja Anne Kalmari, Jämsän kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja eduskuntavaaliehdokas Voitto Suosaari ja Pauliina Takala. Kiitos jämsäläisille, kun saimme olla mukana.
Tämän vuoden Jämsän Äijäksi nimettiin kakkutehtailija Jari Elonen. Onnittelut minunkin puolesta! pt
perjantai 18. kesäkuuta 2010
Rantakalailta kulttuurin kera 17.6.2010
Muuramepäivät jatkuu.. Tänään 17.6. illansuussa Muuramenjoen rannalla, Koskenrannan kohdalla, vietettiin Rantakalailtaa kulttuurin kera. Tarjolla oli maukasta muikkukeittoa, savusiikaa, lettuja ja makkaraa, sekä kulttuurielämyksiä. Voi että, miten muikkukeitto olikin hyvää. Ja miten hienosti esiintyjät lauloivat ja näyttelivät. Illan musiikista vastasi Viihdekuoro Lystikkäät, Palokan Viihdelaulajat ja Skiffleorkesteri Musti. Muuramen kuuluisa Muurmuu-teatteri esitti serkkuni Mari Lahtisen käsikirjoittaman ja Matti Lindenin ohjaaman kesäisen lemmenhupaelman "Pieni hattukauppa". Väkeä oli paikalla runsain mitoin. Kiitos mukavasta illasta kaikille, jotka olitte järjestelyissä mukana. On se vaan mukava, kun jotkut osaavat, ja jaksavat harjoitella.. Ja sitten vielä meille katsojille antaumuksella haluavat tarjoilla kulttuurielämyksiä. Suomen kesää parahillaan, tämmöiset illat.
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Tunnelmia Lahdesta 12.6.10: Me emme häviä!
Pauliina kertoo Järviradion kuuntelijoille Lahden puoluekokouksen tunnelmia. Haastattelijana Mansikkamäki.
Lahden puoluekokouksessa vaihdettiin kerralla Keskustapuolueen johto. Kasvot vaihtuivat ja nuorentuivat reilusti. Uudet johtajat aloittavat uuden aikakauden. Keskusta on entistä ehompi, eheämpi ja se myötä voimakkaampi. Keskustan on ennustettu häviävän seuraavat vaalit, ja painuvan oppositioon. Joillekin tämä varmaan passaa. Keskustalaisille EI.
Uusi puheenjohtaja Kiviniemi linjasi hetimiten tulevaisuuden suunnan: Me emme muuten häviä!
lauantai 5. kesäkuuta 2010
Linjavaalit Keskustan puheenjohtajakisassa?
Pauliina ja Paavo Väyrynen puheenjohtajatentissä Jyväskylässä 6.6.10
Keskisuomalainen kirjoittaa nettilehdessään 5.6.10, että Keskustan puheenjohtajakisassa on kysymys linjavaaleista. Kalevan, Turun Sanomien ja Väli-Suomen sanomalehtien Helsingin toimitus selvitti keskustan puheenjohtajaksi pyrkivien näkemyseroja. KSML kirjoittaa, että Timo Kaunisto, Mari Kiviniemi, Mauri Pekkarinen ja Paavo Väyrynen eroavat selvästi toisistaan toimintatavoissa. Ensi lauantaina 12.6.10 Lahden puoluekokouksessa valitaan puheenjohtajan lisäksi puolueen linja seuraaviksi kahdeksi vuodeksi.
Tule kuuntelemaan ja näkemään, onko puheenjohtajakandidaattien linjoissa eroa. Jyväskylässä pidetään puheenjohtajatentti sunnuntaina 6.6.10 klo 17.30. Paikka on Jyväskylän kaupungin kirjaston Minnansali. Tilaisuuden juontavat Aila Paloniemi ja Risto Autio.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)