sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Isomummo 95 vuotta

Meidän perheen Isomummo täytti tänä syksynä 95 vuotta. Mummo asuu vielä itsekseen omassa kodissaan. Siinä on tavoittelemista meille nuoremmille.

Pitkä elämä on suuren kiitollisuuden aihe. Varsinkin kun sen on saanut elää suht terveenä, ja läheisten ympäröimänä.


Äitipauliina ja äidin lapsi. Lapset kasvaa ja ikää tulee, mutta äidin syli on aina avoinna. Kun maailman murheet painaa lasta, äiti ei koskaan lakkaa rakastamasta. Niin se on.


Isoisoäidin isän tekemä sänky, joskus sata vuotta sitten. Isoäidin tekemä tilkkutyö. Lapseni sänky. Sukupolvien ketju elää, ja sen katkeamattomuus on meille elinehto.

Ei kommentteja: