Eräänä alkutalven kuulaana päivä. Kirkkaiden jäiden aikaan, Lievestuoreen järven jäällä, mökin edustalla. Ankkuri pilkotti jään alta. Nökötti järven pohjassa. Löytämisen riemua. Nyt se on tässä. Mökin pihassa. Ihmettä kerrassaan. Kenen paatista lie aikanaan pudonnut. Satakunta vuotta sitten? Ken tietää. Varmasti harmitti hukkaajaansa. Iso ja upea ankkuri.
Vanha vene on löytänyt käyttötarkoituksen. Se kukkii.
Vanhapoika ja 14 nuppua. Ensi yönä aukeaa, tuoksuu, huumaa, houkuttaa.
Valkeat kuulaat. Kuulaan valkeat, ja niin makeat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti