Luontoretkelle Keski-Suomeen
Keski-Suomen maakunnassa on noin 600 perustettua luonnonsuojelualuetta, joiden yhteispinta-ala on yli 21 000 hehtaaria. Suurin osa on pieniä yksityismailla sijaitsevia luontokohteita. Valtion mailla on lukumääräisesti huomattavasti vähemmän suojelualueita, mutta niiden pinta-ala on 2/3 suojelluista maista. Suojeltujen maiden yhteispinta-ala maakunnassamme ylittää jo Muuramen kunnan pinta-alan. Keski-Suomessa on olemassa vielä monia alueita, joista on tarkoitus perustaa uusia luonnonsuojelukohteita. Rakennetun maan lisääntyessä toivottavasti myös suojeltujen alueiden määrä saa kasvaa.
Luonnonsuojelualueiden merkitys matkailulle kasvaa samanaikaisesti alueiden lukumäärän lisääntyessä. Alueilla on maaseudun elinkeinopolitiikkaa virkistävää vaikutusta. Erityisesti kansallispuistot ovat ikoneja ja meille kaduntallaajille eräänlaisia ”must”-kohteita. Kansallispuistoihin kohdistuvaa matkailua pidetään merkittävänä kulttuurisena, sosiaalisena ja taloudellisena ilmiönä. Väestönkasvun myötä puistojen merkitys ja kävijämäärät kasvavat koko maailmassa.
Suomalaiset perinteiset jokamiehenoikeudet antavat meille kaikille hyvät mahdollisuudet luonnossa virkistäytymiseen. Itse olen käynyt viime vuosina kaikissa keskisuomalaisissa kansallispuistoissa. Myös monet pienemmät luontokohteet ovat tulleet tutuiksi. Kokemukset ovat olleet mahtavia. Ei ole ollut tarvetta matkailun suhteen lähteä merta edemmäs kalaan. Erämaaluonnossa risteileviä pitkospuita ja kiemurtelevia metsäpolkuja on ollut rentouttavaa kuljeskella kiireisen arjen vastapainona. Sielu lepää ikimetsiä katsellessa ja leppälintujen loruja kuunnellessa. Aivot vapautuvat sosiaalisen median seuraamisesta luonnon tarkkailulle. Rannat, suot, harjumaisemat, kasvit ja eläimet antavat tarpeellista perspektiiviä ja elämän mittasuhteita meille urbaaneille ihmisille. Mielenkiintoiset paikannimet laittavat pohtimaan syntyjä syviä, esi-isien tarinoita ja kulkumaita. Keskisuomalaiset juuret ovat syventyneet entisestään paikallisia luontopaikkoja samoillessa.
Keski-Suomen ensimmäinen luonnonsuojelualue perustettiin vuonna 1946 Korpilahden Oittilaan. Vaarunvuoren maisemat ovat henkeäsalpaavia, ja ainutlaatuisia luonnoltaan. Jalavalehdossa ja Vaarunniityllä voi ihailla Suomen pohjoisimpia pähkinäpensaita. Luontomatkailu käy myös urheiluharrastuksesta. Vuorille kipuaminen vaatii kuntoa, ja antaa mukavan poikkeuksen iltalenkin maisemiin. Keski-Suomen suurimmat luonnonsuojelualueet ovat Salamajärven, Pyhä-Häkin, Isojärven ja Leivonmäen kansallispuistot.
Tänä kesänä olen selaillut aivan tuoretta Jyväskylän seudun ulkoilukarttaa. Opas on tehty yhteistyössä Jyväskylän kaupungin, Laukaan ja Muuramen kuntien liikuntatoimien kanssa. Mukana on myös Toivakan kunnan alueita ja osa Leivonmäen kansallispuistoa. Kartta kattaa maastossa n. 72 x 44 km:n alueen Laukaan Hietasyrjästä Korpilahden Putkilahteen ja itä-länsisuunnassa Kuohulta Lievestuoreelle. Uusi ulkoilukartta sisältää niin kesä- kuin talviliikuntaankin liittyvät reittejä ja näköalapaikkoja. Kartasta löytyvät myös luontopolut, laavut, nuotiopaikat, nähtävyydet, leiripaikat ja mökkimajoitukset. Lisäksi kartalta löytyvät mm. laivaväylät ja tiestötiedot valtateistä pieniin polkuihin asti. Tämä mainio opaskartta mahdollistaa liikkumisen myös merkittyjen reittien ulkopuolella. Kartta kertoo myös sen, että luonto ei kuntarajoja tunne. Suosittelen kaikille oppaaseen tutustumista ja syksyä myöten suuntautumista paikallisiin luontoaarteisiimme.
Artikkeli on julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 26.7.10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti