Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Näinhän se on ollut iät ja ajat meillä Suomessakin. Vuosi 2010 on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi. Teemavuosi on pitänyt sisällään erilaisia köyhyyden torjuntaohjelmia ja siihen liittyviä tapahtumia. Suomessa vuoden pääaiheeksi on valittu osallisuus ja yhteenkuuluvuus. Teemavuotta koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Onko teemavuonna köyhän ja osattoman ääni kuulunut jotenkin enemmän? Missä ja miten? Köyhyyden ympärille on järjestetty monenlaisia seminaareja ja tapahtumia. Tutkimuksia on tullut ja mennyt. Juhlasalit täyttyvät ja pukukansa keskustelee sujuvasti köyhyydestä. Ihan keskenään. Köyhiä ei seminaareissa näy. No, onhan näitä teemavuosia ollut ennenkin, ja lisää tulee joka vuosi. Teemavuosia joita ei juuri kukaan muu huomaa, kuin järjestävät tahot. Saati sitten, että teemavuodella jotain edistystä tapahtuisi. Köyhyyden torjunnan teemavuonna tuloerot ovat edelleen kasvaneet. Heikoimmista huolehtiminen on vähentynyt, nuorisotyöttömyys kasvaa ja lapsiperheiden köyhyys on lisääntymään päin. Köyhyys tuo tullessaan myös monenlaisia sivuilmiöitä. Köyhyys aiheuttaa häpeää ja ulkopuolisuuden tunteita. Tuloilla ja terveydellä on selkeä yhteys. Mitä köyhempi, sitä kipeämpi. Tilanne on paradoksaalinen siksi, että parempiosaisella ja terveemmällä väestönosalla on saatavilla enemmän terveyspalveluja kuin huono-osaisilla kanssaihmisillä. Kaikki tämä on ollut päättäjiemme tiedossa jo vuosia. Suunta ei kuitenkaan muutu. Hyvinvointivaltiomme lisää köyhyysohjelmista huolimatta tuloeroja ja terveydenhuoltojärjestelmämme ylläpitää terveyseroja. Tuntuu siltä, että asioiden kuntoon laittaminen ei todellisuudessa ole kiinnostanut päättäjiämme.
Köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaa tarvitaan. Euroopassa on 84 miljoonaa köyhää. Suomessa 700 000 ihmistä elää köyhyysriskirajan alapuolella. Näiden lukujen varjossa on lupa odottaa nykyisiltä vallanpitäjiltä tekoja. Teemavuodet, seminaarit ja sunnuntaipuheet eivät vielä paranna köyhän elämää. Nyt tarvitaan konkreettisia ja realistisia aloitteita siitä, kuinka köyhyyttä vastaan taistellaan. Vielä tänä vuonna, mutta myös tulevalla vaalikaudella. Päättäjillä on oltava ymmärrys yhteiskuntaa kohtaa. Tarvitaan yhteiskuntapoliittisia toimia, joilla puututaan syytekijöihin. Tarvitaan työllisyyttä ja yrittämistä tukevia toimenpiteitä, tarvitaan perusturvaa ja tasokorotuksia. Tarvitaan toista ihmistä ja talkoohenkeä. Teemavuoden yksi tavoite onkin vastuuttaa meidät kaikki köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaan. Sellaisen yhteiskunnan rakentaminen ei ole helppoa, joka on kaikille tasaisen hyvä. Se on kuitenkin ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen asia. On hyvän sään aika kuulla osatonta ja laittaa köyhyys kuriin. On osattava katsoa sinne, minne eivät valokeilat osu. Siellä on joku, jota ei kukaan kuule, eikä näe.
Juttu on julkaistu SuurJyväskylän lehdessä 18.8.2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti