”Ainon ääni”-esitystä tähdittivät sopraano Laura Pyrrö, pianisti Susanna Pajukangas ja näyttelijä Tiia Louste. Kari Heiskasen ohjaama esitys koostuu Aino Sibeliuksen miehelleen kirjoittamista kirjeistä sekä Jean Sibeliuksen lauluista. Voi että, miten Pyrrö oli kaunis ja osaava. Aino ja Janne Sibeliuksen tarina oli niin valloittava, että siihen uppoutui kesäisessä kirkossa ihan kokonaan.
Tarina seurasi pariskunnan tärkeimpiä käännekohtia ensitapaamisesta kihlaukseen, lasten syntymiin ja vaikeampiinkin hetkiin. Alkuaikojen kirjeistä on luettavissa kiihkeät hetket parin rakastumisesta ja onnen tunteista. Rakkaus säilyi pitkistä välimatkoista, paljosta erossa olosta, riidoista ja huolista huolimatta. Kirjeistä välittyy herkistä herkin, mutta toisaalta vahvoista vahvoin nainen: Aino Sibelius.
Ensimmäisenä minulle tuli Ainosta mieleen uskomattoman lojaali ja rakastava nainen ja puoliso. Moista rakkautta saanee hakea tänä päivänä. Mies on maailmalla, ottaa kuppia, velat painaa, yksinäisyys kalvaa, lapset kasvavat ilman isää, perheen huolet ovat jatkuvasti yksillä harteilla.. ja silti vaimon rakkaus sen kuin lisii. Näin siis Ainolla. Ihmeellinen Nainen!
Uuraisten kirkko on minulle ennestään tuttu paikka. Olenhan asunut ja tehnyt työtä Uuraisten kylällä pari vuotta, vuosina 1993-1995. Valoisaa ja koristeellista Uuraisten kirkkoa ovat ulkopuoliset kutsuneet todelliseksi helmeksi. Lukuisten sydänaiheiden johdosta kirkkoa on alettu kutsua Sydän-Suomen Avointen sydänten kirkoksi. Kirkon on suunnitellut pohjalainen Jaakko Rijf. Nykyiset julkisivut ja sisustus ovat Yrjö Blomstedtin käsialaa. Kirkon oven koristeista minulle tulee mieleen pöllö.
Kirkkokonsertin jälkeen pääsimme vielä käymään Uuraisten seurakunnan vanhassa ja historiallisessa pappilassa, Marjoniemessä. Siellä nautimme mansikkakakkukirkkokahveet. Minulle Marjoniemen pappila on nostalginen paikka. Siellä on ennen muinoin tullut pidettyä kesäleirejä. Vammaisille ja vanhuksille. Voi että, mukavat muistot tulivat 90- luvun alkupuolelta mieleen. Rantasaunomiset ja kaikki muu. Marjoniemi oli silloin vielä Jyväskylän kaupungin omistuksessa. Nyt se on jälleen Uuraisten seurakunnan omaisuutta. Ja onpa muuten kokenut valtavan kasvojen kohotuksen, sitten viime näkemän. Remonttia on tehty antaumuksella ja jälkikin on sen näköinen. Ihanat tilat! Hienoa oli huomata, että vanhaa on korjattu perinteitä kunnioittaen, aina tapetteja ja värityksiä myöten.
Marjoniemi on uudistunut muutenkin kuin ulkoasultaan. "Marjoniemen Poukama" on nykyisin myös juhla- & lomakeskus. Poukama tarjoaa juhla-, kokous-, majoitus- ja ohjelmapalveluja sekä yksityisille että yrityksille. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa tähän perinteikkääseen pappilaan. On hyvä myös nähdä, että rohkeita yrittäjiä löytyy maaseudun keskeltä.
Kuvat ovat Uuraisten seurakunnan nettisivuilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti