Katse ihmiseen

Männä viikoilla on tullut kierrettyä maakuntaa. Ihmisten kohtaaminen on ihanaa ja antaa voimia vaalityöhön. Mieltä lämmittää, kun joku tulee varta vasten minua tapaamaan, keskustelemaan, kyselemään. Osaan antaa arvoa kaikille kohtaamisille. Viime viikolla eräs vanha ihminen oli huomannut pienen vaali-ilmoitukseni lehdessä ja tuli tervehtimään. Minua. Voi että, miten oli mukavaa. Hän sujautti käteeni suklaalevyn. Syän oli pakahtua. Ihmisen elämässä kaikki olennainen tapahtuu kohtaamisissa. Paljon ei tarvita siihen, että ihminen kokee onnellisuutta. On ilo huomata itsessäkin, että elämän pienet asiat ovat niitä parhaita.

Torikeskusteluissa huomaan, että monella asiat ovat hyvin. Elämä on mallillaan. On työtä ja toimeentuloa. Mutta monella ei näin olekaan. Keskusteluissa on noussut esiin huolestuttavia asioita: En jaksa välittää. Mikään ei muutu. Vallanpitäjät ovat erkaantuneet tavallisesta kansasta. En enää koskaan äänestä. So what.

Merkityksettömyyden tunteet ovat lisääntyneet ihmisten mielissä. Usko huomiseen on heikentynyt. Merkityksellisyyden tunteen menettäminen on vakava paikka, jos ja kun se kohdalle sattuu. Ihmiset pakenevat olemassaolonsa tyhjyyttä suorittamalla elämää. Velvollisuudet hoidetaan, mutta sen jälkeen onkin tyhjä olo. Sata harrastusta ja kivaa pitää olla. Vaikka väkisin, jotta ei huomaisi elämänsä tolaa. Tyhjyyttä juostaan karkuun riippuvuuksiin. Päihteisiin, nettiin, seksiin.

Ihmisen onnellinen elämä ei paljon kaipaa. Ihmiset tarvitsevat tolkkua ja kunnon elämää. Työtä, toimeentuloa ja rakkautta. Tiedon, että jos jotain sattuu, niin apua ja palveluita saa. Turvallisuuden tunnetta ja ystäviä ympärilleen. Sirkustemppuja ei tarvita. Ei turhia lupauksia. Etenkään epärealistisia vaalilupauksia.
Ei tarvitse kuin katsoa ja kuunnella ihmistä, niin tietää mitä pitää tehdä. Otetaan oppia historiasta ja loput kaivetaan sydämen sivistyksestä. Oikeistokapitalistinen markkinahumu on tullut tiensä päähän. Vapaa markkinatalouden käsi pyyhkäisee ihmisen tieltään. Kuin käytetyn rukkasen. Vasemmistolainen holhousvaltio ei sekään tee ihmistä onnelliseksi. Kaikkea ei pidä tehdä, tietää eikä tuntea ihmisen puolesta. Ihminen sairastuu ylhäältä päin ohjatussa, liian helpossa elämässä.

Ihmisellä on viime kädessä vastuu itsestään, läheisistään, ympäristöstään. Omalla työllä ja teoilla pitää olla taas merkitystä. Tunne, että millään ei ole väliä, on vastuullisen politiikan ja tekojen kautta saatava ihmisten mielistä pois. Pettymyksen tunne valtaapitäviin ja turhautuneisuus eivät käskemällä lähde. Lapset tarvitsevat juuret ja siivet. Nuoret näköalan tulevaisuuteen. Aikuiset tarvitsevat voimattomuuden ja väsymisen sijasta työniloa ja elämänhallintaa. Vanhat toivoa ja turvallisuutta. Sukupolvien katkeamattomassa ketjussa. Suomen suvessa. Siinä on ihmisen hyvä olla.


Kuvia kiertueelta

Multialla tupaillassa Sinervän leirikeskuksen saunaosastolla 17.3.11 laulettiin Sinervävalssia.


Teijo Peltonen - Karstulan suuri mies - keilaa Wanhoissa Wehkeissä 25.3.11.


Europarlamentaarikko Hannu Takkula kävi tapaamassa muuramelaisia 26.3.11.


Luhangassa 24.3.11. Tuuli tuiversi, mutta teltassa oli lämmin tunnelma.


Laukaan Savio-Puttolan kyläyhdistyksen pilkkikisoista 26.3.11 tuli muutakin kuin kokemusta.


Karstulassa 19.3.11 järjestettiin vaali-iltamat. Voitin siellä ovensuukyselyssä ehdokasäänestyksen. Jes,fiilikset olivat mahtavat.


Keski-Suomen Keskustanaisten puheenjohtaja Marita Jokinen on vetänyt upeasti naisten Asiaa-kiertuetta. Kuva Pihtiputaan valtuustosalista 27.3.11.


Anna-Kaisa Kauppila, Riitta-Liisa Kanniainen (vaalipäällikköni) ja Mari Kiviniemi Jyväskylän Kauppakadulla 2.4.11.


Pääministeri Kiviniemi vetää keskustan vaalivankkureita. Kohti Kiviniemi II:sta tällä keskisuomalaisten ehdokkaiden mahtavalla porukalla.