Syntymäkuntani Laukaan satamassa kesällä 2009. Saraveden rannalla, Sararannassa on vanha kirkkovene, jolla aikanaan taittui matkat kirkonkylälle, kyliltä jos toisiltakin. Täällä ne esi-isät aikoinaan elelivät ja rakensivat kukin ajallaan meille isäinmaata. Laukaan kuntaan tsemppiä ja kaikkea hyvää keväällä 2010!!
Sopu on tavoiteltava olotila. Kunnallispolitiikassa ja yhteisten asioiden hoidossa, mutta myös kotona.
Muuramesta katsottuna, suuntaan jos toiseen, itää tai länteen, etelään tai pohjoiseen, näyttää yhteisten asioiden hoitamisen sopuisuus muuttuneen riidaksi, kateudeksi, kaunaisuudeksi, katkeruudeksi, poliittiseksi ajojahdiksi, suhmuroinniksi, kähminnäksi.... Syntipukkeja nimetään. Kenen päätä milloinkin vaaditaan vadille. Asiat riitojen taustalla vaihtelee. Yhteistä kuitenkin on, että riita kalvaa ja katkeroittaa. Mielet ovat mustina, ainakin hetkellisesti.
Ei ole paikkaa tahi oikeuttaa heittää Muuramesta ensimmäistä kiveä, osoittaaksemme oman pesän tai mielemme puhtautta. Eikös se ole Iso kirja, missä meitä kehotetaan ottamaan ensin tukki pois omasta silmästä, että näkisimme ottaa malkan pois veljen silmästä. Näin se on. Vanhat viisaudet pitävät aina paikkansa.
Täytyy myöntää, että lukiessa lehdestä naapurikunnanhallituksien erottamisista, ottaa hieman pumpusta. Väistämättä käy mielessä, entäs jos osuisi omalle kohdalle. Oman kunnanhallituksen kohdalle. Ei naurata, eikä kateeksi käy. Tulee tarve tukea, auttaa ja yrittää viestittää kollegoille sopuisuutta. Ainakin ajatuksissa, jos ei muutoin. Ja etenkin omalle väelle Muuramessa. Olkaamme sovussa. Onneksi sopu meillä Muuramessa on säilynyt. Vielä. Toistaiseksi. Se on tällä hetkellä meidän omissa käsissämme. Älkäämme hukatko sopua maailman melskeeseen. Tehdään työtä sen eteen, että sopu säilyy jatkossakin. Itse ainakin aion tehdä parhaani, että rivit on ryhdissä, riitoja vältellään, ja suositaan sopua.
Löysin muutama vuosi sitten kirpputorilta huoneentaulun. Se on ikivanha ja nuhruinen. Kellertynyt pahvi on mutkalla, mutta tallessa kuitenkin lasin alla. Vähät siitä, sanoma on tärkein. Taulu on eteisen seinällä, joka päivä muistuttamassa asiaansa:
RAUHAISA KOTI ON ELÄMÄN ONNI.
Voiko sen paremmin enää sanoa? Monet, niin monet kerrat olen taulun sanomaa miettinyt ja pohtinut. Ajatellut, että onpa joku ollut viisas. Tuohon pyrin minäkin. Teen sen minkä pystyn. Oman osuuteni. Ja se on jo paljon.
Rauhaisasta kodista lähtee todellinen elämän onni. Niin se vaan kuulkaas on.
pee
peejii, Muurame
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti