24.2.2010 olin mukana Jyväskylän seudun Sotainvalidien vuosikokouksessa ja -juhlassa. Veljeä ei jätetä- henki elää vahvana ja tuntui käsinkosketeltavasti tuossakin hetkessä, kun veljet ja sisaret olivat yhdessä koolla. Sain juhlassa Sotainvalidien Veljesliiton kultaisen ansiomerkin. Olo on siitä kovin nöyrä ja kiitollinen. Sotainvalidit ja veteraanit ovat parasta, mitä työsarallani olen saanut kokea. Koen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut tehdä heidän kanssaan ja rinnalla töitä. Tätä kokemusta ei voi rahassa mitata, eikä pois ottaa.
pauliina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti